Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Persikkaa tekis mieli

Tiedättekö sellaisen ei-niin-suloisen sunnuntaifiiliksen? Herää jotenkin raskaasti ja tunkkaisesti, ehkä vähän krapulassa. Olo on nihkeä ja ...

Tiedättekö sellaisen ei-niin-suloisen sunnuntaifiiliksen? Herää jotenkin raskaasti ja tunkkaisesti, ehkä vähän krapulassa. Olo on nihkeä ja elimistö on nestehukan kourissa kuivunut ja kankea. Siinä alkaa herkästi haaveilla jostain tirskuvan kosteasta ja raikkaasta. Virvoittavasta ja hedelmäisestä, Eedenin puutarhasta.

Tekee mieli persikkaa. 

Persikkaa nimittäin tekee usein mieli, eikä Call Me By Your Name ainakaan helpottanut persikanmielitekoa. Hampaansa voisi upottaa tuoreeseen ja kiinteään, mutta silti niin pehmeään, suloisen nukanpeittämään persikkaan vaikka päivittäin. Ja hyväähän se tekeekin: persikka on hedelmä, ja hedelmänsyönti on järkevä ja terveellinen harrastus.

Sitä kömpii viimeisillä voimillaan ylös ja lähtee markkinapaikoille persikoita etsimään. Mielessä siintää tietysti muhkea, täydellisen pyöreä, kosketuksen alla juuri sopivasti painuva kimmoisa persikka. Liian rajusti persikkaa ei pidä kuitenkaan käsitellä: niitä on käsiteltävä varoen, sillä persikka vaurioituu helposti. Myös litteät persikat käyvät. Ne ovat toki pienempiä, mutta niitä voi myös syödä enemmän. Litteä persikka on tietysti jotenkin tylsempi, niitä on saatavilla helposti ja paljon. Valikoiman puutteessa sitä hapuilee jo nektariinienkin perään, vaikka niiden jotenkin kumimainen pinta ei juuri houkuttelekaan. Kumisesta olemuksesta huolimatta nektariini on persikka yhtälailla – vain pinta on muuntunut nukkaisesta sileäksi. Toiset haluavat persikkansa karvattomana.



Ja vaikka kuinka markkinapaikoilla haaveilisit tirskuvan tuoreesta ja kimmoisasta persikasta, joutuu usein pettymään: persikkaostoksilla on käynyt jo moni muukin eikä valikoima alunperinkään ole välttämättä ollut kummoinen. Jäljellä on vain kurttuisia, kovakouraisten persikankäsittelijöiden ruhjomia, mustelmaisia persikoita, joita banaanikärpästen laumat kansoittavat. Banaanikärpäsiä hätistellen yrität valita ruhjoutuneiden persikoiden seasta ne, joista voisi kuvitella saavansa persikan tuottaman autuuden. Nappaat kesto- tai biohedelmäpussiisi yhden tai jopa useamman, parhaalta tuntuvan vaihtoehdon. Epäuskoisena mietit, että näistä pitää vielä maksaa – ja vielä sama hinta kuin tuoreesta ja kimmoisasta, nuoresta persikasta. Mietit vähän tuskissasi, kuinka monet käsiparit tätäkin kyseistä persikkaa ovat ympäri maailmaa käsitellyt ja hypistellyt.

Viet persikat kotiisi ja peset ne perusteellisesti. Huolellinen pesu saa persikan jotenkin raikastumaan ja tekee siitä houkuttelevamman – ei nyt aivan supermarketin viikon supertarjousmainoskuvamateriaalia, mutta vesipisaroista kimaltava nukka houkuttelee upottamaan hampaat heti persikkaan. Muistelet joskus saamiasi tuoreita, kimmoisia persikoita: ne näyttävät hyvältä, mutta ovat usein jopa raakoja. Niistä ei saa samanlaista nautintoa, ne ovat kovia eivätkä samalla tavalla mukaudu mielikuvaasi siitä, mitä persikansyönti parhaimmillaan on. Kypsässä persikassa on enemmän luonnetta. Olet lopulta tyytyväinen kovia kokeneeseen persikkaasi. Upotat hampaasi persikkaan ja persikan keskustaan osuessasi kasvoillesi leviää autuas hymy. Eedenin portit ovat auki.

Kyllä persikka on aina persikka.

----
P.S. Koodi.netin legendaarisen chatin lopetettua toimintansa pistivät Jodelin homopojat pystyyn oman Persikka-chattinsa, johon pääsee mukaan osoitteessa www.persikka.net!

You Might Also Like

0 kommenttia