Olen tätä löytöäni jo vilautellut ja esitellyt esimerkiksi Tallinnan ostosten esittelyvideolla. Mutta teenpä tälle vielä ihan oman postauksensa, sillä olen tästä niiin onnellinen!

Löysin Marimekon Unikko-kuosisen farkkutakin tosiaan Tallinnasta, Kopli Vintaaz -nimisestä second hand -liikkeestä. Löytöni ei olisi voinut parempi olla, sillä olen haaveillut juuri kyseisestä takista jo reilusti yli vuoden. Haaveilu alkoi nähdessäni uskomattoman coolin, luultavasti turistina Helsingissä pyörivän hipster-pojan kaupungilla. Hän näytti Unikko-takissaan niiiin coolilta, etten voinut kuin tuijottaa kiusallisen ketjuravintolan ikkunapöydästä kadulle, johon poika pysähtyi kavereineen tupakoimaan. En ehkä olisi ihan yhtä cool, mutta ehkä pieni ripaus viileyttä vilahtaisi minunkin ylleni takin mukana. Toisaalta takki myös hirvitti. Mielessäni oli edelleen palavana ja vahvana muistikuva kahdestakin yläasteaikaisesta opettajastani, joiden työpukeutumiseen juuri tasan sama Unikko-kuosinen farkkutakki kuului.

Luulin kuitenkin takkihaavettani turhaksi: takki on naisten mallistoa, ja vaikkei sukupuolijaottelulla itselleni juuri merkitystä olekaan, tulevat vaatteiden kokomitoitukset usein vastaan – leveiden harteideni peitoksi kun ei mitä tahansa kolttua voi vetää. Takki näytti henkarissa roikkuessaan varsin pieneltä, enkä uskaltanut aluksi sitä edes tarkemmin katsoa. Lopulta vilkaisin itseltänikin salaa takin kokolappua, koko oli 42, ja pieni toivon kipinä mielessäni heräsi.

Voi sitä koittaa, mutta eihän se päälle mahdu, kato nyt, kyllä tää on tosi nafti, ei tätä ostaa kannata, paasasin tulevaa pettymystä peitellen nyhtäessäni takkia päälleni. Mun mielestä näyttää tosi hyvältä, vakuuttelivat seuralaiseni vuorotellen. Lopulta uskalsin itsekin tunnustella todellisia tuntemuksia. Hiukan ehkä niukkalinjainen, mutta ei liikaa. Kuvat ja peilailut paljastivat, että takki tosiaan toimii aivan mainiosti.

Ja ehkä vielä löytöäkin parempaa takissa oli sen hinta. Takki maksoi nimittäin vaatimattomat 25 euroa. Katselin juuri äsken mielenkiinnosta vastaavia takkeja netistä (uutena kyseistä takkia ei ole enää saatavilla, käytettyjä toki on tarjolla). Käytettyjenkin takkien hinnat pyörivät sadan euron paikkeilla, useimmat aika reilusti ylikin.

Saatuani takin käyttöön se on osoittautunut vielä luultuakin käyttökelpoisemmaksi: se on samaan aikaan näyttävä että helppo. Kuosia ei ensivilkaisulta ajattele edes Unikoksi – eräs ystävistäni luonnehti takki hyvin kuvaillessaan sitä vähän cowboy-henkiseksi. Se onkin totta: Toy Storyn Woody-nuken lehmännahkaliivi tosiaan muistuttaa hiukan takkiani!

Heti päästyäni takkini kanssa Helsingin keväisille kujille, on Unikko-kuosia alkanut näkyä nimenomaan poikien päällä hyvin paljon. Heti ensimmäisenä näin pojan, jolla oli yllään keltainen Unikko-farkkutakki. Seuraavana vastaan tuli poika, jolla oli Unikko-kuosinen pikkulaukku. Eilen näin miehen Unikko-kauluspaidassa.

Sehän ei enää ole mikään uutinen, että Unikko on noussut aivan uuteen kukoistukseen ja arvostukseen vuosituhannen alun överivuosien aiheuttaman ähkyn jälkeen. Mutta silti tämä tyylitietoisten miesten ylle eksyminen on mielestäni uusi, ihana ja todella tervetullut ilmiö! Kuinka ihanaa – varsinkin se, että olen osa tätä uutta ilmiötä!

Menovinkkinä muuten mainittakoon Marimekon vuosittainen kesänäytös Espalla! Näytös järjestetään 18.5. eli ensi perjantaina! Malleina näytöksessä nähdään mm. hurmaavat Vesa Silver, Janita Autio ja Pupulandian Jenni. Musiikista vastaa jumalainen Vesta. Näytösajat ovat 11.30, 12.30, 16.00 ja 17.30. Espalla voi siis viettää vaikka koko päivän – niin saatan itsekin tehdä.