Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Homofobian ei pitäisi olla homojen juttu

Tänään vietetään kansainvälistä homo- ja transfobian vastaista päivää. Suomi sjijoittuu viidennelle sijalle eurooppalaisessa HLBTI- oike...

Tänään vietetään kansainvälistä homo- ja transfobian vastaista päivää.

Suomi sjijoittuu viidennelle sijalle eurooppalaisessa HLBTI- oikeuksien vertailussa, kertoo sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen eurooppalaisen kattojärjestö ILGA-Euroopan raportti. 73% ILGA-Euroopan edellyttämistä toimista HLBTI-ihmisten oikeuksien takaamiseksi toteutuu Suomessa.

Tilanteen voi ajatella olevan hyvä, 73% on kuitenkin aika paljon. Ongelmia toki on: pop-tähti saa tappouhkauksia ja valtavan määrän kuonaa osakseen tekemällä kappaleen homosta jääkiekkoilijasta. Translaki junnaa paikoillaan ja transfobia elää vahvasti.

Eniten olen kuitenkin huolissani siitä, kuinka seksuaalivähemmistöt puhuvat toisistaan ja toisilleen. Sellaiset puhumisen tavat, joilla esimerkiksi kristillisdemokraatit tai perussuomalaiset puhuivat muutama vuosi sitten homoista, ovat siirtyneet osaksi seksuaalivähemmistöjen kielenkäyttöä. Nyt aivan samalla retoriikalla vähätellään ja jopa kielletään sukupuolivähemmistöjen vaatimuksia tai syrjinnän kokemuksia. Muisti oman historian suhteen on valitettavan lyhyt ja se on kamalaa.

Yhtälailla ärsyttää homojen keskuudessa vallitseva normaaliuden rajaaminen ja nimenomaisesti se, kuinka normaali sattumalta asettuu juuri siihen, mitä itse tekee. Feminiininen ei saa olla, koska se on noloa ja mautonta. Niin on myös "heteromaisuus", pienuus ja nuoruus ja suurikokoisuus ja vanhuus ja kaikki näiden yhdistelmät. Nämä keskustelut toki tiivistyvät Jodelissa, mutta samalla kertovat nykyisestä keskustelukulttuurista. Keskustelut aiheista, joita ei edes halua ymmärtää on ihan kaikkien edun vuoksi parempi jättää väliin ja olla ikävistä ajatuksistaan hiljaa. Samoin on täysin mahdollista olla pitämättä esitelmää siitä, millainen ihmistyyppi juuri sinua ei missään tapauksessa kiinnosta. Homo-sana ei ole homofobiassa siksi, että sitä olisi tarkoitettu homojen omaksi jutuksi.


Muistamisen arvoista on myös se, että vähemmistöön kuuluminen itsessään ei tee kenestäkään erityisen empaattista tai avarakatseista ihmistä: omakohtainen kokemuspohja toki antaa siihen hyvät lähtökohdat, mutta homokin voi helposti olla umpiniskainen rasisti, sovinisti ja transfoobikko. Jopa tiedostamattaan.

Katsoin hiljattain Yle Areenaan uusintakierrokselle ilmestynyttä Jävla homo -sarjaa (katsottavissa Yle Areenassa vielä 20 päivää!). Sarjassa Norjan Yleisradion (itsekin homo) toimittaja Gisle Agledahl tutustuu homokulttuurin ilmiöihin: esimerkiksi siihen, miksi häntä yhä pelottaa pitää miestään julkisesti kädestä, millaista on olla feminiini mies tai mitä tapahtuu homojen seksiklubilla. Aiheet ovat kiinnostavia, mutta Gislen tapa lähestyä niitä on paikoin hyvin erikoinen. Toisin kuin esimerkiksi Ina Mikkolan erinomaisessa ja vilpittömästi aiheesta kiinnostuneessa Ina <3 Porno -sarjassa, Jävla homossa lähinnä käydään hassuttelemassa ja kikattelemassa aiheille, joita ei ymmärretä. Eikä varsinkaan haluta ymmärtää. Aina olisi se mahdollisuus, että yrittäisi ymmärtää ja suhtautuisi asioihin avoimesti – ja ehkä sen myötä ymmärtäisi jotain sekä itsestään että muista. Sarja on ihan katsomisen arvoinen ja monin paikoin myös toimiva ja oivaltava, mutta homojen seksikulttuuria käsittelevä kolmas jakso lähinnä myötähävetti ja vitutti.

Avoimen mielen ja ymmärryksen halun sijaan Agledahl pukeutuu fetissiklubille astronautti-naamiaisasuun ja kyselee itsensä ja halujensa kanssa hyvin sinut olevilta ihmisiltä hiukan alentavasti ja kiusallisesti siitä että miks te teette tälleen ja miksi saan seksitreffisivustolta hirveän seksikeskeisiä yhteydenottoja kun ystävättäreni kanssa menen pilkallisesti hihittäen sivustolle tirkistelemään. Vaikka jaksossa yritetään toki tuoda esiin sitä, kuinka jokaisen pitää löytää oma juttunsa ja olla sinut itsensä kanssa, on Agledahlin asenne rivien välissä se, että hän tylsänä ja tavallisena ihmisenä on kuitenkin se oikea ja normaali ihminen, kaikki siitä poikkeava on kyseenalaista ja ainakin vähän väärin. Jakso päättyy siihen, kuinka Gisle ystävättärensä kanssa nauraa kaakattaa nyrkkinainnille ja rimmaamiselle. Sellainen ymmärtävä ja opettava sukellus seksuaalisuuden monimuotoisuuteen: että kaikki oman tekemisen ulkopuolella oleva on vain hauska vitsi.

Että sen verran jos homo- ja transfobian vastaisena päivänä sopisi pyytää, ettemme itse sahaisi omaa oksaamme sillä samalla normatiivisuussahalla, joka pikkuhiljaa on hosuvilta heteroilta saatu takavarikoitua. Mikä on tämä ihmisen loputon tarve olla mittatikkuna normaaliudelle?

Hyvää homo- ja transfobian vastaista päivää kaikille!

Postauksen kuvat: https://dayagainsthomophobia.org/










You Might Also Like

3 kommenttia