Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Auki jääneet ihmissuhteet, ikäerot ja vitun hokemiset

Viikko taas vierähtänyt ja aivan hetken päästä ollaan uuden viikon alussa! Näin nämä ajat menevät, tapahtuu niin paljon, ettei edes muist...


Viikko taas vierähtänyt ja aivan hetken päästä ollaan uuden viikon alussa! Näin nämä ajat menevät, tapahtuu niin paljon, ettei edes muista, vaikkei itse ole välttämättä liikkunut mihinkään.

Viikonlopun aikana tulivat sattumalta puheeksi ihmiset, joiden kanssa asiat ovat jääneet kesken. Sattumalta olen itse miettinyt juuri tällaisia ihmisiä viime aikoina paljon. Asiat, joista ehkä haluaisi puhua ja kysymykset, joihin ehkä haluaisi vastaukset. Ihmisistä ja asioista on kuitenkin viisi tai kymmenen vuotta aikaa, eikä enää ole oikeastaan edes mahdollista ottaa yhteyttä ja kysyä. Olen itsekin jonkin verran miettinyt tällaisia ihmisiä. Taakse ei muistaakseni ole jäänyt mitään dramaattista tai draamaa, mutta avonaisia tilanteita ja ihmisiä kuitenkin. Ihmiset ovat vain syystä tai toisesta jääneet tai lähteneet, jopa kadonneet niin, ettei heistä enää kuule tai löydä mitään. On vaikea sanoa, onko ihminen lähtenyt itsensä vai itseni takia. Turhaa miettiä, mutta mietinpä vain.

Jännästi myös ajan kuluminen ja ikäerot konkretisoituivat tänä viikonloppuna. Suurieleinen tarkoitus oli juhlia 18-vuotissynttäreitä (hyvin todennäköisesti kaveripiirini viimeiset). Vähemmän suurieleisesti kuitenkin löysin itseni vain sohvalta katsomasta Putousta ja Emma-gaalaa. Leon vitun hokemiset jäivät valitettavasti näkemättä, ihmisten pahastuminen internetissä ei. Ei toki ole kovin kohteliasta hokea nousuhumalassa vittua suorassa tv-lähetyksessä, mutta en toisaalta ymmärrä heitäkään, jotka ensin valittavat rock 'n' rollin ja suomalaisen musiikin kuolleen ja sitten kun joku on hyvinkin perinteisellä tavalla rock, on kaikki huonosti, pitäisi ajatella lapsia, mitähän sen äiti ja mummokin ajattelee ja sanoo, ei ole kyllä ainakaan tätä rokkaria vanhemmat kasvattaneet, kamalan noloa, tästä tulokkaasta en halua edes kuulla enempää. Niin vain kuitenkin koin ihannoivani tai ainakin ymmärtäväni ikinuorekkaasti kapinallisuutta, vaikka illanviettotapani oli kaukana kapinallisesta rokkielämästä.


Moni tietysti myös tuohtui, kun väärät artistit voittivat ja hävisivät. Itse huomasin kasvaneeni, ehkä viime kesän festarikuvausten vuoksi, sillä tavalla apaattiseen tilaan, että minusta oli vain kivaa, että joku voittaa. Niistä kaikista tykkää kuitenkin valtavan moni vaikka itse henkilökohtaisesti vihaisikin yli kaiken ja että kaikesta kaventuneesta kentästä huolimatta todella monenlaiset artistit mahtuvat esimerkiksi samalle festarille vallan mainiosti. Ja voi luoja, miten ihana Antti Tuisku. Ensin paljettihaalarissaan (tahdon samanlaisen, vinkvink) ja sitten vielä esiintymässä hyvin supersankarihenkisessä trikoossaan. Voi Antti.

Ja sitten tietysti muistelin vuotta 2005, jolloin olin 15-16 -vuotias. Taivasteluni omasta tuolloisesta nuoruudestani johti siihen, että ensin yksi tokaisi olleensa samaan aikaan 11-vuotias ja heti perään toinen ilmaisi olleensa 5-vuotias. Viisi. VIIISI.

Viikonloppu toi tullessaan myös jonkinlaisen kipeilyn: ei ole kuumetta, mutta on kuumeinen olo. Kurkkuun kertynyt kipeys tuntuu ällöttävänä limaisuutena kaikissa sisäelimissä ja muutenkin kolottavia niveliä kolottaa entisestään. Sillee ärsyttävää, kun luvassa olisi tapahtumarikas viikko, jonka aikana pitäisi muutenkin päättää suuria ja keskisuuria tulevaisuuden asioita.

You Might Also Like

0 kommenttia