Vihdoin ja viimein Call Me by Your Name sai ensi-iltansa myös Suomessa ja ainakin Helsingissä Jodelin homokanavat ovat täyttyneet vilkkaasta keskustelusta elokuvan tiimoilta.

Kävin itse katsomassa leffan eilen ja vaikutuin kyllä. Juuri sellainen elokuva, joita haluaisin katsoa, mutta joita ei valtavirrasta sujahda silmien eteen kovin helposti. Se on sääli. En ehdi nyt kirjoittaa sen syvempiä analyysejä, mutta keräänpä äkkiseltään mieleeni juolahtaneet pointit ja ajatukset tähän.

Sen verran kuitenkin sanon, että ehdottomasti suosittelen!

Palaa siis lukemaan myöhemmin, mikäli leffa on vielä näkemättä ja haluat välttyä paljastuksilta! 

Inhimillinen kiusallisuus
Monesti tämän tyyppiset elokuvat jäävät liikaa sinne taiteellisuuden tasoille, jolloin samaistuttavat ja inhimilliset tasot jäävät puuttumaan. Call Me by Your Namessa niin ei kuitenkaan käy, vaan siinä on hyvin onnistuneita, kiusallisia mutta inhimillisiä kohtauksia. Erityisesti lämpenin kohtaukselle, jossa Eliol piehtaroi sängyssä Oliverin uimahousut päässään. Ei ollut 1980-luvulla internettiä, josta homoeroottisia käytösmalleja oppia! Hirveän hyvä muistutus siitä, sekä omasta etuoikeutetusta asemasta, jossa voi vaan nähdä netistä, mitä ihastuksen alusvaatteiden kanssa kuuluu yksityisinä, kiellettyinä hetkinä tehdä.

Ihana kasarimuoti
Tätä kiusallista kasari-ysäri-pallotteluahan on muoti ollut jo pitkään, mutta ai kauheaa miten sytyinkään vuoteen 1983 Italiaan sijoittuvan elokuvan puvustukselle! Ihanaa kasaripikeepaitaa, korkeita vyötäröitä, lyhyenlyhyitä shortseja ja niin telttamaisen väljiä vaatteita kaikilla! Toisaalta silti näen jo itseni ensi kesänä RayBanin Wayfarereissa ja hyvin lyhyissä, vaaleissa farkkushortseissa. Pyydän näkyä jo etukäteen anteeksi. Mutta voi luoja miten ihanaa, Italian kesä ja kasarimuoti! Itkettävän ihana näky, jota olisi voinut tuijotella noin kahdeksan päivää.


Eroottinen lataus
Huh ja puuh, millainen eroottinen väreily ja jännite elokuvassa on – ja kuinka pitkään! Toki elokuvan juoni perustuu tälle jännittävälle ja vähän kielletylle rakkaustarinalle, mutta pelkkä juoni ei kuitenkaan riitä, vaan pääparia Elioa ja Oliveria näyttelevät Timothée Chalamet ja Armie Hammer tekevät upeat roolisuoritukset. Oscareita odotellessa!

Visuaaliset hommelit
Rakastin ylikaiken elokuvan visuaalista ilmettä ja pieniä konsteja, jotka olivat samaan aikaan niin ajassa kiinni ja symboliikaltaan itsestäänselviä, mutta kuitenkin ajattomia, oivaltavia, monitasoisia ja raikkaita. Puhumattakaan siitä Italiasta, kesästä, luonnosta ja väreistä ja hehkusta ja onnellisuudesta, mitä koko elokuva hehkui. Oi oi. Kuten sanoin, olisin voinut tuijotella kahdeksan päivää.

Paljon puhuttanut persikkakohtaus
Jodelissa kyseltiin paljon, että mikä se hedelmä siinä kohtauksessa oikein oli. Googletin, se oli kuin olikin persikka, vaikka koko muu elokuva olikin täynnä nektariineja. Emoji-kulttuuri on tietenkin vääntänyt persikan mielissämme perseeksi ja siksi elokuvan kohtauskin tuntuu liian hauskalta ja koomiselta. Elokuva kuitenkin perustuu kirjaan, joka on julkaistu vuonna 2007, eli ennen emojien valtavirtaistumista. Persikan ja perseen yhteneväisyydet ovat tuolloin siis olleet varsin kekseliäs idea kirjailijalta!

 Call Me by Your Name elokuvateattereissa nyt!