Tietoa mainostajalle ›

Huonon häviäjän hidas kuolema eli Blog Awardsin jälkeiset kuulumiset

Kuten ehkä näkyy, hiljenin somessa aika pitkälti kokonaan viime viikkoisen The Blog Awards Finlandin jälkeen. En suunnitellut sitä yhtään, p...

Kuten ehkä näkyy, hiljenin somessa aika pitkälti kokonaan viime viikkoisen The Blog Awards Finlandin jälkeen. En suunnitellut sitä yhtään, päinvastoin. Olin suunnitellut oikein kivasti tekeväni ajastettuja postauksia rakkauslomani ajaksi ja ehkä näpytteleväni reissustakin jotain.

Sitten tuli blogigaala, jossa en voittanut ja huomasin, että oikeastaan tämä kaikki on aika merkityksetöntä. Että tässä on turha tinkiä yöunista, miettien miten jostain saa kivoimman kuvan postaukseen, millä kulmalla omaperäisesti lähestyn aihetta yhteistyössä, johon minua ei kuitenkaan valita ja kuinka muotoilen ymmärrettävään muotoon postauksen seuraavasta sukupuolineutraaliuskohusta (joka sitten olikin heti kulman takana liikennemerkeissä ja lähimmäisenpäivissä). Että minun junani varmaan meni jo, jos oli koskaan tullutkaan. Pitkään tämä kaikki on ollut itselleni kuin Länsimetro: olen uskonut polkujen aukeavan, kaiken sujuvan ja elämän olevan auvoista. Mitä enemmän olen uskonut ja panostanut, sitä vaikeammaksi ja vittumaisemmaksi kaikki on tullut. Vaikeana ja vittumaisena minua on tunnetusti pitänyt myös suuri osa blogini satunnaisiin suurhitteihin osuneet lukijat, joilta menee ohi ne kymmenet ja sadat postaukset, joissa olenkin hauska ja hyväntuulinen.

Uskoin olevani, ja olinkin, etukäteen sitä mieltä, että voittamisella ei ole väliä ja että ehdokkuuskin
on jo sairaan hieno juttu.

Ennen gaalaa uskoin tai uskottelin, ettei voittamisella ole merkitystä ja että jo ehdokkuuskin on sairaan hieno juttu. Tuhansien joukosta olen päässyt näin pitkälle. Ja onhan se niin ja toisaalta ei yhtään. Itselleni häviö tuntui jotenkin vahvistukselta sille, mikä on kummitellut mielessäni jo pitkään: että voimavarat kannattaisi hiljalleen suunnata johonkin muualle kuin blogiin. Blogin tai ehdokkuuden ympärille kilisevä sanahelinä on yhtä tyhjän kanssa eikä tosiaan johda mihinkään. Ei voi elää blogille, jos ei elä blogilla.

Huomasin jo ennen omaa kategoriaani jaetuista palkinnoista, että tunnelma on tänä vuonna aikalailla eri. Aiemmin olen fiilistellyt TBAFia juuri siksi, että laatu on ollut suurempi kriteeri kuin määrä: että pienempikin hyvä blogi on voinut voittaa. Nyt niin ei pääsääntöisesti ollut. Tubettajien ahtaminen samoihin kategorioihin blogien kanssa sotki pakkaa varmasti entisestään. En ole tubettajille katkera, päinvastoin, fiilistelen monien tekemisiä hyvinkin paljon. Tubettajia on kuitenkin mielestäni mahdotonta ja varsinkin tarpeetonta yhdistää bloggarien joukkoon. Haluan uskoa, ettei Finlandia-palkintoakaan jaettaisi elokuvalle, mutta toisaalta muuttuvassa maailmassa on pelottavan helppoa nähdä Luokkakokous voittamassa Finlandiaa. Haluan kuitenkin painottaa, etten ole mitenkään katkera Tuurelle voitosta. Sen sijaan kyllä ihmettelen, kuka Tuuren oli Vuoden keskustelunherättäjä -kategoriaan sijoittanut. Vika tai ongelma ei ole millään tapaa voittajissa.

Vaikka arvasin jo etukäteen, ettei voittoa tule, kolahti häviö silti yllättävän paljon. Kategorian mentyä totesin mukahelpottuneena, että nyt voinkin keskittyä juomiseen ja juhlimiseen, mutta viinitiskille ehdittyäni vitutti jo niin paljon, että tuplaviinit molemmissa käsissä siirryin odottamaan palkintojenjaon loppua vessaan, jossa raivosin ulos kaiken turhautumiseni koko alaan ja kaikkeen tekemiseen. Samalla havainnoin, kuinka kiusallisen moni miesoletettu ei pessyt käsiään vessasta lähtiessään. Ehkä se on yleinen tapa, tai ehkä lavuaaripöydällä istuva Pirkko Saision näköinen drama queen oli vain liikaa.

Olin sujuvasti bloggaamatta ja käytännössä somettamatta reilun viikon. Viikon aikana ehdin aika hyvin unohtaa koko blogin, vaikka reissussa tallensinkin asioita kirjoittamisen kannalta mieleen ja kameraan. Silti vähän tuntuu, että jokin on kovaa vauhtia päättymässä. Vähän kuin Länsimetron odotus.

Ihan lähiaikoina pitäisikin siis selvitä, tuleeko tästä lopulta jotain suurta vai onko kaikki suurta puhallusta, johon on käytetty vuosia ja valtavat määrät resursseja saamatta lopulta yhtään mitään. Kuoleeko Tämän kylän homopoika vai onko jotain vielä tehtävissä?

P.S. Koska tämän postauksen varmaan lukee joku tai moni sellainen, joka tuntee minut vain vihaisista ränttäyspostauksista, haluan osoittaa uskomatonta huumorintajuani ja itseironiaani lisäämällä loppuun gaala-asukuvan, johon olen meemigeneraattorilla lisännyt hulvatonta itseroastia. Enjoy:



You Might Also Like

16 kommenttia

  1. Ai jumalauta repesin ääneen tuolle pirkko saisiona vessassa kohdalle. Mutta mä kyllä ymmärrän hyvin sen tuskan mikä tulee kun tekee tekee tekee eikä mistään saa sitä korvausta tekemisestään. Muistutan kuitenkin, että blogisi on ollut niin imagessa että valittu vuoden lifestyleblogiksi, joten paska se ei ole. Auttaisko tässä ihan mediamyyjän vaihto että niitä rahaa tuovia postauksiakin tulisi ja joilla saisi tekemiseen balanssin taloudellisesti?

    Toi että tube ja blogit on yhdessä ihmetyttää muakin. Järjestäjätahon innon ymmärrän (seuraajamäärät) mutta kyse on kahdesta ihan eri jutusta.

    VastaaPoista
  2. Itse ihmettelin myös miksi tubettaja nappaa palkinnon blogigaalassa. Eiks tubettajilla ole omakin tapahtuma?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun puolesta kyllä sovitaan samoihin gaaloihin ihan hyvin, mutta palkintokategoriat voisi olla omat.

      Poista
  3. Halusin vaan sanoa, että odotan sun uusia postauksia kuin kuuta nousevaa ja musta sun blogia on ollut ihana lukea, vaikka löysinkin sen vasta jotain vuosi sitten. Ja se oli muistaakseni sen lidlin maitokohupostauksen kautta, ja vakuutuin niin paljon että tänne jäin :D ymmärrän että elämässä täytyy välillä siirtyä eteenpäin ja päätökset tulee tietenkin tehdä sen mukaan, mikä on itselle mielekästä ja hyödyllisen tuntuista, mutta jos päätät lopettaa, niin I'll be very sorry to see you go. Sun blogia on ihana lukea.

    VastaaPoista
  4. Pitäisin myös tuben ja blogit erillään, varsinkin kun itse en jaksa katsoa videoita, enkä tunne tubettajia ollenkaan, vaan tykkään enemmän lukea blogikirjoituksia. Ja erityisesti tykkään tällaisista blogikirjoituksista, joissa on tekstiä enemmän kuin kuvia. Ei sillä, että kuvissa olisi mitään vikaa - usein nekin ovat kivoja ja hyvä lisä elävöittämään tekstiä - mutta ennen kaikkea seuraan blogeja hyvien ja asiapitoisten kirjoitusten takia. Tässä siis hyvä esimerkki itseäni kiinnostavasta blogipostauksesta.

    Toivottavasti siis et ole lopettamassa, vaan jatkat kirjoittelua jatkossakin - vaikka sitten harvemmalla postaustahdilla, ja usein harvemmin päivittyvät blogit ovatkin kiinnostavampia, kun postauksia ei tehdä väkisin vain päivittämisen takia, vaan silloin kun on oikeasti jotain sanottavaa.

    VastaaPoista
  5. Ymmärrän turhautumisesi. Halusin kuitenkin sanoa, että blogisi on aivan mahtava. Blogitekstit ovat usein kiinnostavia, hauskoja ja koskettavia. Vaikutat todella hyvältä ja fiksulta tyypiltä ja olet tämän lisäksi erityisen taitava kirjoittaja. Toivon, että jatkat kirjoittamista mutta ymmärrän, jos et enää halua. Blogin pitäminen ei kuulu olla "vaikeaa ja vittumaista" ja jos se on sitä, niin on ymmärrettävää, että tosissasi mietit blogisi tulevaisuutta.

    VastaaPoista
  6. Minähän sanoin! Että jossain vaiheessa tämä kaikki loppuu! On loputtava! Että Hyvä sti vaan!

    VastaaPoista
  7. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että on ehkä hiukan hämmentävää miksi tubettajat ovat bloggaajien kategoriassa. Harva enää edes aloittaa blogi pohjalta niikuin joskus kauan sitten. Tuo kuva oli hulvaton! :) Pakko sanoa vielä, että kirjoitat hyvin ja osuvasti asioista. Ehkä yksi niitä harvoja blogeja joita oikeasti jaksaa enää edes lukea alusta loppuun. Toivottavasti löydät inspistä vielä jatkamiseen :3

    VastaaPoista
  8. En jaksa seurata moniakaan blogeja, koska ne on usein teennäisiä ja menee määrä edellä. Sun blogia on kuitenki ihana seurata, koska oot aito ja sulla on todellista sanottavaa. Sillon kun ei oo, neki on hauskoja hömppäpostauksia, mutta aina laatua. Toivon siis oikeesti kovasti, että jatkat vielä kirjoittamista.Ymmärrän kyllä turhautumisen, jos kaikesta huomiosta huolimatta tän kirjottaminen ei elätä. Kuuntele itseäs ja tee sen mukaan. :)

    Mun viimeaikojen inspiraatioihmiseni blogien suhteen on ollut Missä olet Lauran Laura (www.missaoletlaura.fi). Varmaan sullekin tuttu, mutta vinkkaan silti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Mielelläni kyllä kirjoitan, mutta toivottomuus vain välillä iskee.

      Ja joo, Laura on ihana kaikin puolin!

      Poista
  9. Ymmärrän hyvin turhautumuksesi. Itse olen tehnyt melkein 12 vuotta podcasteja, koittanut saada homman toimimaan ja aika uupunut hakkaamaan päätä samaan seinään. Podcastit eivät koskaan Suomessa lähteneet liikkeelle ja nyt Tubettajat ovat tulleet ja vieneet oikeastaan kaiken hapen pois uusmediakentältä. Ei siinä että sinänsä olisi harmi että menestyvät, koska kieltämättä itsekin vietän paljon aikaa YouTubea töllöttäen, mutta on se on ikävää että ei oikein ole enää millekään muulle tilaa ja kotimaassa menestyvät Tubejutut sijoittuvat kaikki aika kapealle sisältötyypille. Se on jotenkin sääli ettei Suomessa tunnu olevan tilaa kuin yhdelle asialle kerrallaan.

    Kirjoituksesi herätti itse asiassa niinkin tuttuja fiiliksiä että taisin itsekin todeta luovuttaneeni podcastien suhteen ja taidan muodollisestikin sulkea sivut ja toiminnan.

    VastaaPoista