Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kesäretki Suomenlinnaan

Taannoin postasin loppukesän bucket lististäni - ja voi hiivatti, että olenkin itsestäni ylpeä! Olen nimittäin onnistunut yhdistämään upea...

Taannoin postasin loppukesän bucket lististäni - ja voi hiivatti, että olenkin itsestäni ylpeä! Olen nimittäin onnistunut yhdistämään upeasti rennon ja stressitömän kesänvieton, että bucket listini kohtien toteuttamisen!

Hiljattain pääsin viimein retkelle Suomenlinnaan. Rakkauspäissäni olin vähän suunnitellut siitäkin romanttista lepertelyretkeä, mutta lopulta uskomattoman hyvä retki-ideani levisi muidenkin korviin ja retkelle liittyi ensin kolmas, sitten neljäs ja vielä viideskin retkeilijä. Ja hyvä niin - retki oli nimittäin oikein oivallinen!

Etukäteen kuulin varoittelua, että Suomenlinnassa tuulee ja on kylmä kauneimpinakin kesäpäivinä, että varmaan aika kylmää ja kamalaa on. En tiedä, pitääkö uhkakuva paikkaansa, mutta retkipäiväksemme sattui yksi kauneimmista ja kuumimmista kesäpäivistä. Tai siis se yksi kaunis ja kuuma kesäpäivä. Tuuli ei osunut meihin kertaakaan, vaan päivä oli pökerryttävä ja läkähdyttävä. Iltapäivä Suomenlinnan ihmeissä hurahti hetkessä ja ennen kuin huomasimmekaan, jouduimme kiirehtimään iltarientoihin niskat ja nenänpäät kärähtäneinä. Kertonee kesästä jotain, jos palaa auringossa vasta elokuussa.

Yksi seurueemme jäsen oli mieltynyt esittelemään meille vaihtoehtoisia ja oikaisevia reittejä milloin mihinkin - lopputuloksena pujahtelimme ehkä hiukan arveluttavia ja erikoisia reittejä arveluttaviin ja erikoisiin paikkoihin. Myös läheisin ystäväni nimeltä Nälkäkiukku oli hetkellisesti ottaa vallan loputtomien reittien vain jatkuessa, sopivaa piknik-paikkaa etsiessämme. Lopulta paikka kuitenkin löytyi ja saatuani ensimmäisen sipsin suuhuni olin jälleen kuin uusi ihminen. Kehitimme myös maailman täydellisimmän herkun: croissantin Nutellalla ja vadelmilla. Myös Philadelphia-vadelma -täytteinen croissu maistui aiiiika herkulta. Kantzii teztaa ehdottomazti! 


Suomenlinna noin ylipäätään on säilynyt itselleni hiukan vieraana. Ensimmäisellä luokalla kävimme siellä luokkaretkellä. Muistan retkeltä laukkuuni mahtumattoman eväsomenan, jonka heitin salaa mereen ja sukellusveneen. Muistan myös sukkahousut päässä Suomenlinnassa toikkaroineen humalaisen mieskaksikon, joista toinen tuiskahti naamalleen hiekkatielle ja asiaa järkyttyneenä kauhistelleen opettajan. Myöhemmin asian koulussa puheeksi ottaessani sama opettaja ihmetteli, että mitä lie unta on Eino mahtanut nähdä. Ammattimainen ammattikasvattaja osasi käsitellä lasta hämmentänyttä kokemusta ammattimaisesti jo 90-luvulla. Toisen kerran piipahdin Suomenlinnassa vappuna juhlissa, mutta silloinkin hiihdin vain rivakasti lautalta juhlamajaan ja takaisin.


Mutta olipa vain ihana Suomenlinna, kaikkine salapolkuineen, kallioineen ja koloineen. Vaikka Suomenlinnan valokuvauksellista puolta on saanut ihastella esimerkiksi ihanan Doritin blogissa, löysin kuvauksellisestikin ihan uusia puolia vielä runsaasti. Valtavasti ihania kallioita, pusikoita ja vanhoja ajan nakertamia seinäpintoja. Kuvia kertyikin valtava pino ja luulen, että juuri Suomenlinnan kuvat ovat ne, jotka tulevina aikoina kertovat tästä kesästä.

You Might Also Like

3 kommenttia

  1. Fiilasin niin paljon tota kohtaa erikoisista ja arveluttavista oikopoluista. Käyttäydyn ite just tolleen aina Suomenlinnassa xD joka on just niin ihana kesäpaikka kuin sun kirjoitus antaa ymmärtää!

    VastaaPoista
  2. Hahaa, ihanaa, ettei oltu ainoat arveluttavat seikkailijat :D!

    VastaaPoista