Tietoa mainostajalle ›

Isompien hankintojen kautta aikuiseen elämään

Ja katsokaa, tuli se päivä, kun minusta tuli 27-vuotias ja ilmeisesti sitten ihan aikuinen. Aikuisuuteen on aina mielessäni liittynyt kai...


Ja katsokaa, tuli se päivä, kun minusta tuli 27-vuotias ja ilmeisesti sitten ihan aikuinen.

Aikuisuuteen on aina mielessäni liittynyt kaikenlainen omistaminen. Köyhänä humanistina ei ole tarvinnut niin kauheasti omistella, mutta viime aikoina olen saanut onnekkaasti tehdä enemmän ns. rahahommia, ja sen myötä pääsin lopulta omistavaan luokkaan. Viime vuonna ostin synttärilahjaksi ihanan takin, tänä vuonna hankinta on ehkä hiukan suurempi.

Koska rahaa on nyt ollut enemmän, olen voinut miettiä ikävaiheelle tyypillisiä, suurempia hankintoja. Hankintaa, johon sitoutuu yleensä pidemmäksi aikaa kuin vaikka tennareihin tai mobiililaitteisiin. Hankintaa, jossa tosissaan pitää miettiä, mitkä ominaisuudet ovat tärkeitä nimenomaan itselle, miettimättä liikaa sitä, mitä mieltä myyjä tai elinpiirin ihmiset ovat.

En totta puhuakseni pitänyt hankintaa edes itselleni tarpeellisena: olen selvinnyt varsin mainiosti ilman jo monta vuotta. Oikeastaan kyse ei ole ollut edes selviämisestä, vaan ilman oleminen on ollut minulle täysin luonnollista, tavallinen tapa elää. Nyt heilastellessani heilani kuitenkin tuli useampaan otteeseen maininneeksi, että nyt olisi korkea aika ottaa tämä mukavuutta huomattavasti lisäävä askel elämässä.


Ja ihan oikeassahan hän oli, näin elämä tosiaan on helpompaa. Olen sen hänen kanssaan hengaillessani huomannut. Vain hankintaprosessi oli hankala: mielessäni oli ehdoton ykkössuosikki, mutta sen hinta vain oli yksinkertaisesti liikaa. Olin jo useammastakin blogista ja jopa jostain bisneslehdestä, ehkä Mainonta & Markkinoinnista, lukenut, että moni bloggari on päässyt tässä hankinnassa tekemään blogiyhteistyötä, mutta vain alennusprosenteilla: mitään ilmaislahjoja ei siis ole ollut saatavilla. Toisaalta tulin muutenkin siihen lopputulokseen, että tämä ykkössuosikkini on ehkä sittenkin minulle hieman liian öky, vaikka kotimainen tuotanto, tilavuus ja nahkapenkit kieltämättä lähellä sydäntäni olisivatkin. Tiiviissä urbaanioloissa vaatii kuitenkin vähän toisenlaista luonteenlaatua ja elinpiiriä lähteä leveämpien mallien kanssa seikkailemaan.

Toisaalta haaveilin myös menneiden vuosikymmenien hengestä: ajan patinasta ja vanhan ajan suunnittelusta ja fiiliksestä. Tajusin kuitenkin, että jostain on tingittävä: vanhoja valioyksilöitä ei niin vain löydy, varsinkaan sopivassa koossa. Oli tyydyttävä pieneen ja uuteen. Ymmärsin, että pääasiassa olen yksin tai kaksin. Paikkoja on siis turhaa olla esimerkiksi viidelle, vaan 2- tai 3-paikkainen riittää oikein hyvin. Mikäpä olisikaan klassisempi romanttinen asetelma kuin hän vieressäni istuimella ja auringonlasku tai -nousu jossain taustalla. Pikkuhiljaa käsi hivuttautuu koskettamaan ja toisen noustessa herää pieni kauhu siitä, että nytkö jo menet.

Kohta ei enää tarvitse poistua kotoa luultavasti ollenkaan, kunhan sohvani on toimitettu kotiin. Sohvan puutteessa istuin iltaa kaverin äidin kauppakassissa, josta kuvituskuvat.






You Might Also Like

8 kommenttia

  1. Onneksi olkoon, perässä tulet mutta et koskaan saa kiinni!
    Et mene koskaan ohi!
    Olen sinua aina edellä!
    Monta askelta!

    VastaaPoista
  2. Sohva on kodin sydän <3

    VastaaPoista
  3. Auto on nolo Helsingissä, mutta ehkä sydämesi on vielä Turussa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai olikos kuvissa laina-auto?

      Poista
    2. Jos lukee, ennen kuin kommentoi, niin voisi välttää nolot kommentit :).

      Poista
  4. sydämesi ei koskaan ollut Turussa, vaan...?

    VastaaPoista