Rakkausloma Klaus Koossa
25.7.17Ei kai kuuluisi ikinä lähteä pahoittelemaan, jos postaustauko venyy tai on ollut vähän hiljaisempaa. Festarikuvaukset ja kuvienkäsittelyt ovat vieneet paljon paitsi aikaa, myös energiaa. Olen ollut vapaat välipäivätkin aika puhki. Kun säätkään eivät ole erityisemmin suosineet, on päivät kuluneet voimia keräten kotona tai kainalossa. Välillä olen tuijotellut ruutua ja plärännyt kuvia, ymmärtämättä mitä tässä nyt pitäisi kirjoittaa tai julkaista.
Uupuneen kotona nyhjäämisen väliin on ollut kuitenkin kiva saada pieniä pilkahduksia lomasta ja elämästä - loppujen lopuksi aika pienikin irtiotto arjesta tekee oikeasti ihmeitä. Ei tarvitsekaan viikkoja tai tuhansia kilometrejä, muutama kilometri ja vajaa vuorokausi riittävät jo aika hyvin. Esimerkiksi yö hotellissa kotikaupungissa: konsepti, joka on samaan aikaan hölmö ja nerokas.
Pakettiin kuuluu kaksi yötä, tuotelahjakassi sekä Tom-teemainen opastettu kävelykierros, mutta sattuneesta syystä (eli festarientäyteisistä viikonlopuista) emme päässeet majoittumaan viikonloppuna emmekä siis ehtineet kävelykierroksellekaan. Kahden yön sijaankin vietimme hotellissa vain yhden yön: toisen yön jälkeen kun olisi pitänyt lähteä kiitämään suoraan töihin. Lahjakassin sentään saimme ja jaoimme sen tuotteet suhteellisen kristillisesti tasan.
Jotenkin ajattelin, että kainalossa kiehnääminen ja pussailu olisi ihaninta missä vain. Ihan omalla parvella ja petauspatjallakin. Ehkä Tom of Finland -lakanat ja noin kahdeksalle ihmiselle mitoitettu valtava sänky tyylikkäässä loft-huoneessa oli sittenkin vielä hitusen ihanampaa. Kihersimme, hihitimme ja kuhersimme koko illan. Oli nälkä, mutta ei malttanut lähteä syömään, kun huoneessa kiherrys oli niin paljon jännittävämpää ja hauskempaa. Jopa kylpyhuoneessa oli hauska hengailla: hauskana sattumana se muistutti aika paljon Queer as Folkin jenkkiversion Brian Kinneyn loft-asunnon kylpyhuonetta. Seuralaiseni ei ollut erityisen perehtynyt sarjaan ja tajusin itsekin katsoneeni sen yli kymmenen vuotta sitten.
Lopulta lähdimme huoneesta kaupungille syömään. Olin saanut aikoja sitten yhden työjutun yhteydessä lahjakortteja erääseen ravintolaan, johon ei ehkä olisi muuten tullut menneeksi. Nyt kuitenkin menimme, kun lahjakortit kannatti kuitenkin käyttää. Ravintola oli juuri niin epäsopiva meille kuin arvelimmekin, mutta tilasimme pöydän täyteen drinkkejä ja ruokaa ja salakuuntelimme muiden pöytien keskusteluja. Ihmiset voivat olla niin eri maailmoista. Hymyilytti, kun asiakas tiedusteli kiinnostuneena aivan tavallisen bulkkisiiderin ominaisuuksia - joita tarjoilija ei osannut yhtään kertoa. Saman seurueen lapsen kehuessa tarjoilijalle syömäänsä ruokaa tarjoilija auliisti kertoi, että näitä aivan samoja saa sellaisissa pahvipakkauksissa ihan kaupan pakastealtaasta.
Ravintolaillan jälkeen kävelimme hiljaisen kaupungin kesäillassa. Ihailimme Stockmannin sateenkaariliputusta ja kaikkialla näkyvää Pride-tunnelmaa ja laskevaa aurinkoa. Pistäydyimme vielä Klaus Koon aulabaariin, kun muistimme, että huonehintaan sisältyi myös viinilasilliset. Kovin pitkään emme kuitenkaan malttaneet baarissa notkua, sillä huone ja jo mainittu superleveä luksussänky houkutteli monellakin tapaa.
Pimeän laskeuduttua huoneessa vallitsi jotenkin lumoava ja elokuvallinen tunnelma: suuresta kattoikkunasta laskeutuva kesäyön valo tuntuivat jotenkin ainutkertaisilta. Kaikki näytti erilaiselta ja jännittävältä, tuntui luontevalta puhua kaikenlaista mielensyövereitä avaavaa pitkälle yöhön.
0 kommenttia