Tietoa mainostajalle ›

Kuvailen itseäni (yli) kymmenellä kuvalla puhelimen kuvarullalta

Nykypäivänä käytännössä jokaisella on matkapuhelin, jossa on myös kamera, jolla voi ottaa oikeinkin hyviä kuvia. Meillä somepersoonilla on k...

Nykypäivänä käytännössä jokaisella on matkapuhelin, jossa on myös kamera, jolla voi ottaa oikeinkin hyviä kuvia. Meillä somepersoonilla on kuitenkin sellainen tapa, että kuvat ovat tottakai hyvinkin tarkkaan mietittyjä, lavastettuja, siloteltuja ja rakentavat täysin vääristynyttä kuvaa meistä.

Tai sitten ei, mut näin on tietenkin mediakriittisten mediaseksikästä väittää, koska somepersoonat ovat kuitenkin jollain tavalla vähän epäilyttäviä, tai että jotain väärää täytyy olla siinä, että julkaisee jatkuvasti kauniita kuvia internettiin.

Bongasinkin ihanasta Mua lemmitkö vielä, Kustaa -blogista oivallisen haasteen. Haaste kuuluu seuraavasti:

Tehtävä: valitse puhelimesi kuvarullasta 10 jo olemassaolevaa kuvaa, jotka kertovat jotakin sinusta ihmisenä.

No minähän valitsin! Näissä ei paljoa lavastukset ja siloittelut näy, vaan kaikki on raadollisen totta. Sitä oikeaa elämää. Pyrin selittelemään kuvien välissä. Mukana on sekä itseotettuja kuvia, että myös muutamia ruutukaappauksia esimerkiksi tekstiviesteistä tai muiden ihmisten instastooreista.


En sinänsä ole tässä kohtaa mitenkään muista ihmisistä erottuva: kuvaan paljon kaikenlaisia kylttejä ja ilmoituksia, varsinkin jos koen, että niissä on jotain hassua. Tässä ei sinänsä ole, totta joka sana, mutta kuka toisaalta on keksinyt ilmaista asian juuri näin? Onko jossain ihminen, joka keksii julkisten tilojen kyltteihin tärkeitä tiedotteita ja vieläpä kirjoittaa ne huomiota huvittavuudellaan kiinnittävään muotoon?


Huvitusta aiheutti myös tämä yliopistoruokalan tarjoama jälkiruoka. Siemenistä ja pähkinöistä koostuva kreikkalainen perinneherkku sperna. Google ei tunne, mutta yliopistoruokalan väki ilmeisesti tuntee.


Tässä kuvassa olen juuri muuttanut uuteen asuntooni Helsinkiin. Kuvalla esittelin ystävilleni kylpyhuoneestani löytyvää pyyhepatteria. Huomatkaa havainnollistava sormi.

Niistä kylteistä ja tiedotteista. Tämä on toki minimalistinen ja aika kaunis, onhan se tekstattu huolellisesti kaakeleiden väliin jäävään tilaan jossain julkisessa wc-tilassa. Minimalismi puhutteli, mutta ei johtanut tekoihin.  


Grindrissa saatuja kummallisia viestejä olisi vaikka kirjaksi asti. Tässä on ehkä huvittanut ihmisen oletus siitä, että jokainen ihminen tietenkin käy urheilemassa illat pitkät.

Edellisen kuvan perusteella lienee turha yrittää väittää, mutta väitän silti: tämä vihamielenosoituksellinen töhrintä ei ole minun tekosiani, olen vain ottanut siitä huvittuneena tämän kuvan. En ole mitenkään urheiluvastainen, kaikki saavat urheilla jos nyt on ihan pakko minun kotikaupungissani niin menkää nyt edes silloin kun minä nukun tai en ole kaupungissajuoksiat pois!!!!.

Kuten tiedätte, olen rohkea ja omaperäinen pukeutuja ja rakastan tehdä tyylikokeiluja. Tässä teen tyylikokeilua Ikean poistonurkassa, josta löytyi näinkin upea renessanssihenkinen kaulus. En kuitenkaan ostanut sitä. Asia, jota kaduin pitkään ja itseasiassa kadun tulevaisuudessakin. 


Taas tällainen kylttikuva. Tässähän on siis se hauskuus, että aina näitä nähdessäni alan väkisinkin väännellä päässäni kaikenlaista "paina vihreää ja odota nappia" -tyyppistä puoluepoliittista hassuttelua. 

Niistä kylteistä ja huomiotakiinnittävistä tavoista ilmaista asioita. Tämä itseasiassa on Creat Spacessa esilläollut näyttely, joka tottavie oli kyllä aivan nimensäveroinen.  Ei kerro minusta ihmisenä noin muuten.

Tämä taas on kaveriporukan Whatsapp-ryhmässä levinneen Wikipediassa toteutettavan kokoa bändi ja suunnittele levynkansi-haasteen satoa. Selvä merkki siitä, että olen myös merkittävä graafinen suunnittelija.


Tämä viesti on lähetetty minulle koskien pääsiäistä. Olen ottanut siitä ruutukaappauksen inspiraatio- ja voimautumismielessä. Pitää arvostaa ja rakastaa itseään niin, että voi luontevasti puhua asioista joita järjestetään minun pyynnöstäni.


Taas Grindr-viesti. Tässä on tarkoitus miettiä onko kohteliasta ja ystävällistä siirtyä keskustelemaan yhtäkkiä sexistä jos on hetkeä aiemmin antanut ymmärtää olevansa kohtelias ja ystävällinen.


Oh ja joko tämä haaste loppuu, voi miten kurjaa! Mutta voi miten ihanasti se loppuukaan, kuva on tietenkin ruutukaappaus instastoorista, jossa minä ja Sappisen Päivi Uudestakaupungista kaulailemme syvää yhteyttä tuntien blogikekkereillä huhtikuussa. Voi miten lystiä meillä onkaan!

Sen kummemmin en halua ehkä itseäni lähteä näiden perusteella luonnehtimaan, mutta eikö vain olekin oikeastaan mukavaa, että me somepersoonat jollain tasolla vähän silottelemme ja peittelemme karua arkeamme paljastamalla vain lavastettuja ja vähän todellisuutta kukkeampia kuvia? No kyllä vain on.

P.S. Näitä kuvia tais muuten olla yli kymmenen.

You Might Also Like

1 kommenttia