Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Neuvoja äidiltä: "Vedät tietysti käteen"

Äitienpäivä. Olen asemassa, että elämäni on äitejä pullollaan. Oman äitini lisäksi monien ystävieni äidit näkyvät paljon elämässäni. Ovatp...

Äitienpäivä.

Olen asemassa, että elämäni on äitejä pullollaan. Oman äitini lisäksi monien ystävieni äidit näkyvät paljon elämässäni. Ovatpa monet ystävänikin äitejä, ihanista mammabloggareista puhumattakaan. Kerran eräissä juhlissa hurmasin hiljattain synnyttäneen naisen olemalla ensimmäinen ihminen, joka osasi puhua hänen kanssaan luontevasti ja asiantuntevasti synnytyksen jälkitarkastuksesta. Muutenkin olen oppinut ja saanut äideiltä valtavasti. Vaikkei kaikilla lapsia olisikaan, on moni päässyt käyttämään äidin luontoaan ja huolenpitoaan minun kohdallani. Voin olla asemastani vain valtavan onnellinen ja kiitollinen, sillä harvalla menee näin hyvin.

Näin äitienpäivän kunniaksi haluan jakaa teille uudestaan kaksi vuotta sitten jakamani äitienpäiväkirjoituksen. Onhan se nyt hauska vuodesta toiseen.

"Äitienpäivänä on usein tapana muistella äitien erinomaisuutta ja äitien uskomattomia elämänviisauksia, jotka ovat tämän yhteiskunnan pääasiallinen rakennusaine. Ja se on oikein, tapa on oikein hyvä!

Vanhempani piipahtivat hiljattain kylässä. Kyläily vaati tietysti tarjoiluja (tein mansikka-vuohenjuustosämpylöitä, suosittelen, paras kesäruoka) ja tarjoilujenvalmistus aiheutti sotkua, lähinnä ärsyttäviä leivänmuruja pöydälle. Tiedättekö, sen verran suuria, etteivät ne tartu tiskirättiin, ja varsinkin niin suuria, ettei pöytätasoa voi siistiä pyyhkäisemällä murusia lattialle.

Saman ongelman parissa painin myös muistaakseni vuonna 2003. Vieraita oli tulossa, liekö oli kyseessä ihan isommatkin sukujuhlat. Olin vastuullisesti saanut tehtäväkseni pöydän pyyhkimisen. Pöydällä oli jälleen näitä viheliäisiä suuria leivänmurusia, jotka eivät tartu rättiin, mutta eivät myöskään sovellu lattiallepyyhkäistäväksi. Neuvottomana keräsin murukeon pöydän reunalle ja jäin odottamaan ratkaisua.

– No mitä mää nyt teen, inisin 12-vuotiaalle tyypilliseen tapaan murukekoni ääreltä. 


 – No vedät käteen tietysti, neuvoi käytännönläheinen äitini murukeon pyyhkäisyssä.

Silloin hetki oli vähän nolostuttava, mutta nykyisin jo naurattaa."


Hyvää äitienpäivää, äidit ja äidinhenkiset!

You Might Also Like

0 kommenttia