Turun kodista muuton vahvistuessa tajusin, että en koko asumiseni aikana tullut ottaneeksi kämpästä  järkeviä kuvia.

Ja koskapa olisikaan parempi hetki niitä ryhtyä ottamaan, kuin keskellä muuttoa. Kuvissa kämppä näyttää ilmavalta ja raikkaalta, mutta voin kertoa, että kuvissa näkymättömät alueet ovat kaaoksen vallassa: täynnä Ikea-säkkejä, laatikoita, pussukoita, jätesäkkejä, roskapusseja ja pyörivää sälää.

Varmasti olosuhteet, joista asuntoon muutin vaikuttivat siihen, miltä asuntokin tuntui. Vaikka
1920-luvulla rakennetussa talossa sijaitseva asunto oli hyväkuntoinen, tyylikäs, valoisa ja hyvällä paikalla, ei asuntoon jotenkin muodostunut sellaista kodinomaista lämmintä suhdetta. Tuntuu, etten koko puolitoistavuotisena asuinaikanani saanut kämppää valmiiksi tai sellaiseksi kuin halusin. Ja kun sanon etten saanut, tarkoitan etten saanut aikaan. Paljon olisi toki tehnyt sekin, jos olisi edes vähän useammin saanut itsensä siivouspuuhiin. Ehkä sitten seuraavassa elämässä.

Vaikka asunto kuvissa näyttääkin valoisalta ja avaralta, se oli oikeasti pieni ja hämärä. Suomen olosuhteissa toki valoisaan aikaan kuvaaminen on suurimman osan vuodesta mahdotonta jo muutenkin. Asuntoni sijaitsi kuitenkin niin, että aamuaurinko osui sinne pienen hetken joskus aamuyhdeksältä. Sen jälkeen oli jopa kesällä aika hämärää.

Oli asunnossa kuitenkin hyvätkin puolensa. Sijainti Läntisellä pitkäkadulla oli täydellinen. Läntisellä pitkäkadulla sijaitsi myös ensimmäinen pesäni Turussa. Välissä piipahdin Eerikinkadulla, mutta palasin kohtalonjohdattamana takaisin Läntiselle. Oikeastaan on vaikea kuvitella asuvansa Turussa muualla. Läntinen pitkäkatu, tai ainakin läntinen keskusta on ainoa järkevä paikka ihmisen elää Turussa.

Hyllylle kerääntyi ajan saatossa hauska kokoelmanäyttely. Blogipalkinnot (erityisesti Vuoden hiekkapoikapillu-palkinto), Disney-kokoelmaa, taidehankintoja ja erilaista sälää. Kaikki sulassa sovussa.

Jotain asunnon erinomaisuudesta kertoo sekin, että asunto myytiin suunnilleen kahdessa tunnissa. Ensin kiinteistövälittäjä lähettää maanantaina varoitusviestin, että myynti-ilmoitus julkaistaan nyt, varmaan tällä viikolla voisi olla jo ensimmäiset näytöt. Ja muutaman tunnin päästä sainkin jo ilmoituksen, että asunto on jo myyty, saako ostaja tulla tarkistuskäynnille viimeistään huomenna.

Kiinteistövälittäjä muuten hienovaraisesti vihjaisi, että myyntikuvia varten olisi pitänyt ottaa eräs taulu (allaolevassa kuvassa) alas seinältä. En tietenkään ottanut. Otankin siis kunnian asunnon nopeasta myynnistä itselleni.

Muistikirja, kosteusvoide ja tietenkin Vaseliini. Kaikki käyttövalmiina akuuttiin tarpeeseen yöpöydällä.

Mainitsemisen arvoisia asioita ovat myös asunnon kylpyhuoneen kanaboordi. Se mainittiin jo vuokrailmoituksessa, jonka perusteella asuntoon päädyin. Sääliksi käy kanaboordia, kun lähitulevaisuudessa putkiremontti koittaa asunnossa.

Oi voi, oma pieni pesäni. Jännittävää nähdä, millaisin miettein muistelen asuntoa joskus myöhemmin. Juuri nyt en koe kovin suurta ikävää, vaikka se näissä kuvissa kauniilta näyttääkin.

Nähtäväksi jää myös se, missä vaiheessa saan Helsingin kämpän siihen kuntoon, että voi ajatella tupareita, normaalia elämää tai varsinkaan esittelykuvia blogissa. Veikkauksia otetaan vastaan, lähimmäs arvanneelle yllätyspalkinto!