Taas tultiin perjantaihin ja tämäkin viikkosaatana on selätetty!

Tai ehkä kenties viikko on selättänyt sinut, ainakin melkein. Siksi onkin hyvä omistaa elämänsä tärkeimmälle ihmiselle, eli itselleen, hetki laatuaikaa. Riisu housut, kellahda sohvalle, nosta jalat ylös. Okei, nyt kuulosti pahalta tai jotenkin väärältä, vaikka laatuaikaahan se on sekin. Kenties lasi (kröhmtonkkakröhm) viiniä ja hyvää musiikkia.

Housujenriisuntaa ja viiniä en valitettavasti voi teille tarjota, mutta musiikkia voin! Tai en nyt sillee musiikkiakaan, mutta vinkkejä siitä, mitä kenties kannattaa kuunnella. Riisu siis housusi ja antaudu ääniaalloille.

Tämän päivän biisivinkkauksiin tuli näköjään hieman haikeampi tai surumielisempi sävy, mutta mikäpä toisaalta sen mukavampaa kuin rankan viikon päätteeksi vähän itkeä tirauttaa.

Lihamestari Tarmo - Kikkeli kutistuu
Törmäsin Lihamestari Tarmoon aivan vahingossa taannoin Spotify-suosituksissa. Nimen perusteella kuvittelin kappaleen olevan hardcorea mättöpunkkia ja laitoin kappaleen soimaan hieman varovasti. Totuus olikin toinen, sillä kappale soi kauniisti ja harmonisesti ja hivelee liikutuksen ja huvituksen välimaastoa. Selvä osoitus siitä, että humoristisiakin piirteitä sisältävää musiikkia voi tehdä ilman, että tarvitsee olla ns. ihmisperseen roolissa.

Seija Simola - Kun aika on
Seija Simola lienee kansakunnalle tuttu lähinnä Juna Turkuun -hittikappaleestaan, joka kuuluu linkittää Facebookiin aina kun lähtee Turkuun tai junaan. Paitsi turkulaiset eivät linkitä, sillä he laulavat kappaletta itse kaikkialla: torin vihanneskojuilla asioidessaan, Hesburgeriin jonottaessaan ja Jethro Rostedtin kohdatessaan. Kun aika on taas on hieman haikeasävyisempi kappale. Olen omassa elämässäni miettinyt paljon viime aikoina aikaa ja juuri sellaista oikeaa ajoitusta: kun aika on tai varsinkin sitä, kun ei ole. Seija Simolan tunteikas ääni ja tulkinta saa surumielet värähtelemään, vaikka laulaisi maitopurkin kylkeä.

Vesterinen Yhtyeineen - Lapselleni
Vesterinen Yhtyeineen tuli tutuksi ja aikoinaan jäi mieleen homoteemaisella kappaleellaan Mitä tapahtui Hokkasen Timolle. Kuuntelin tuon biisin sisältävää levyä aikoinaan jonkin verran, mutta sittemmin yhtye jotenkin jäi. Nyt törmäsin yhtyeeseen, kun Vesterinen yhtyeineen julkaisi Lapselleni -sinkun. Kappale on jännä: tavallaan äärimmäisen perusslovari klassisesta aiheesta, mutta jokin siinä silti viehättää. Viehätystä lisää myös se, että kappaleen Spotify-soittotulot lahjoitetaan Pelastakaa lapset ry:n kautta Syyrian lasten hyväksi tehtävään työhön. Siinä lienee tarpeeksi syytä kappaleen kuunteluun.