Lauantaina vietettiin jälleen Inspiration Blog Awardseja. Myös inspiraatiopäivätapahtuma olisi ollut, mutta en päässyt paikalle tälläkään kertaa.

Mutta illaksi kiirehdin työkeikalta Helsinkiin gaalailemaan ja voi pyhät EDM-pyssykät mitkä kekkerit olikaan! Ihan hullu meininki, kertakaikkiaan. Tai lähinnä se saattoi johtua runsaasta juomatarjoilusta. Alkuillasta vähän harmittelin, kun ei ole mitään varsinaisia cocktaileja, että viinejä ja olutta vaan, mutta kas kummaa, ne olivat aivan hyvät ja riittävät juomat, ja railakas yhteislaulu raikasi gaalan päätyttyä jatkoille lähtiessä. Aloitimme kauniisti virrellä Enkeli taivaan, pikkujoulukausi kun on alkanut, taksissa taas jatkoimme milläs muullakaan kuin Aikuisella naisella.

Tai siis hyvä seura ja yhteisöllinen tunnelmahan ne olivat ne, jotka saivat rentoutumaan ja sydämen laulamaan. 

Bileet ja itse palkintojenjako oli nyt syksyllä huomattavasti onnistuneempi kuin keväällä. Keväällä kun kävi vähän niin, ettei tila, ei äänentoisto eikä oikein mikään muukaan toiminut tarpeellisella tavalla ja suuri osa jengistä taisi missata koko palkinnonjaon. Nyt homma kuitenkin toimi hienosti ja palkintojenjakoa oli ihan aidosti mielekästä seurata, joskin jostain syystä koin tarpeelliseksi hassutella suureen ääneen seurueelleni koko ajan. Olin kuitenkin kiistattoman hauska, sillä naapuriseurueissakin hihiteltiin lausunnoilleni. Toin esimerkiksi esiin ajatukseni Kinuskikissaan liittyvään epäkohtaan: hänen esittelykuvanaan oli kuva jostain kakusta, ei siis kissaa eikä varsinkaan kinuskia. Mikä nyt olisikaan näinä kissavideoiden ja -kuvien aikakautena parempaa kuin taikinakulhoon molskahtanut katti!

 Hirveen hauskaa oli myös arvuutella, saako voittaja kahdensadan euron lahjakortin yhteistyökumppanille, kahdensadan euron lahjakortin yhteistyökumppanille vai kahdensadan euron lahjakortin yhteistyökumppanille. Joku taisi tosin saada myös kolmensadanyhdeksänkymmenen euron lahjakortin! Voitto, sekä hänelle että koko yhteiskunnalle. Ja ei, siis tarkoitus ei ole pilkata palkintoja eikä niiden antajia, voittajista puhumattakaan, vaan haluaisin palkinnoille enemmän merkitystä tai painoarvoa tai jotain. Tai että palkitseeko joku muu ammattiryhmä alansa parhaita muutaman satasen lahjakorteilla?

Olin pukeutunut gaalassa paljettikaapuun, josta aion kertoa myöhemmin aivan omassa postauksessaan lisää. Löysin kuitenkin juhlaväestä monta kaapusisartani, tai lähinnä paljettiperheenjäsentä, joiden kanssa sitten otettiin lukuisia yhteiskuvia. Suunnilleen koko bloggarikollegayhteisö on tullut jo moikkailtua uran aikana läpi, mutta yksi on loistanut poissaolollaan kaikki nämä vuodet: Colour me! -blogin Iaa en ollut vielä tavannut! Ilo olikin ylimmillään, kun viimein kohtasimme. Ian blogi oli (Pupulandian ohella) ensimmäisiä lukemiani blogeja joskus vuonna 2008. Muistelin Ialle fanitusaikojamme, kun kaveriporukassamme vahdattiin sivun refreshaus-nappi hellänä Ian uusia postauksia. Tulipa muisteltua myös erästä Halloween-aiheista kommenttia, jonka ystävättäreni kanssa joskus Ialle jätimme. Oi niitä aikoja!


Gaalaosuuden päättäneen konfettisateen jälkeen nähtiin vielä yllätysnumero, kun eräs gaylifestylebloggari halusi itsestään ylellisiä kuvia, joissa hän makaa juhlatilan lattialla paperisilpun keskellä. Kuvissa tuoksuu glamour, näette ne kenties joskus. 

Tällä kertaa bailasin aivan aamutunneille saakka, sillä yö vei seurueemme vielä juhlan jälkeen Herculekseen! Se on vaan kyllä kiva paikka, ei voi kuin tykätä. Huvitti myös törmätä tyyppiin, jonka kohtasin Helsingin yössä myös viime viikonloppuna, sä oot taas täällä! Hahaa, niin olin.

 Erityisesti lämpenimme alakerran menneen maailman, eli helvetin hyvän bailumaailman, meiningille. Ois voinut reivaa aamuun saakka. Tai no siis niin, niin me teimmekin. 


Ihanaa oli juhlia myös kaikkien muiden ihanien kanssa! Erityiskiitos Päiville, jonka kanssa emme tälläkään kertaa saaneet drinkkeihimme kokonaisia kurkkuja, vain karvaisia mansikoita. Unohtaa ei saa, eikä oikeastaan edes voi, myöskään Päivin ilmettä eräällä kuuluisalla snäpillä. Kiitos myös Emmi, jonka nenän olin vauhdikkaan selostukseni tiimellyksessä murtaa. Jääpaloja tarvittiin, tikkejä tai paikalleenrusautuksia onneksi ei. Muistaminen tai unohtaminen on tässä yhteydessä tietysti sinänsä ongelmista, että ihan tosi monta ihmistä ja seikkailua nyt varmasti unohtui ja jäi tästä puuttumaan.

Mutta kiitos kaikille, oli parhautta ja ihanuutta. Tänään oli pitkästä aikaa, pienestä krapulasta ja väsymyksestä huolimatta, pitkästä aikaa aidosti ja koko päivän iloinen ja hyväntuulinen olo, vaikka jouduinkin viihdyttämään itseäni yksinään lähes kolme tuntia Helsingissä lumimyrskyssä odotellen junaa. Tekee hyvää, että on hauskaa.

Kuvat: IBA2016-tapahtumakuvat Ville Malja,
Kuvat minusta Veera Korhonen