Näin isänpäivänä muistui mieleeni ihan tosi hauska kommellus joidenkin viikkojen takaa, joka kertoo kiistattomia faktoja siitä, kuinka merkittävässä roolissa kaikenlaiset isukit elämässäni ovat.

Olen jostain syystä ajautunut tekemään silloin tällöin jotain graafisia juttuja: julisteita ja lehtien kansia ja kaikenlaisia lippulappusia. Joku joskus ajatteli, että Eino varmaan osaa ja pyysi tekemään ja sen jälkeen on aika moni muukin pyydellyt.

Eikä siinä mitään, kyllähän minä osaankin ja lopputuloksista on pidetty!

Joitakin viikkoja sitten olin taas työstämässä yhtä julistetta ja aloin etsiä sitä varten sopivaa fonttia netin fonttisivustolta. Mielessäni oli tyyli ja ilme, jota aloin hakusanalla hakea.

Olin kirjoittanut hakukenttään muutaman kirjaimen, ehkä "ri", kun hakukenttä osasi jo ehdottaa että

Jäin vähän tuijottamaan, että mitä. Siis niinku mitä tässä lukee.


Tai niinku että enhän minä nyt herrantähden kirjoittele mitään tällaisia hakusanoja mihinkään, aforismikuvia ja mietelauseita saatan joskus tumblrista hakea mutta ei nyt mitään tällaisia, että kukapa on viimeksi minun konettani käyttänyt, anyone? Tunnustakaa nyt joku saatanan äkkiä.

Mutta eipä siinä mitään, jumalankiitos olin koneeni äärellä yksin, vaikka työn tilaaja oli kyllä ilmaissut kiinnostuksensa osallistua suunnitteluun ja että voidaa yhdessäki vähä katella sitä. Luojan kiitos ei katseltu yhdessä sitä. Hyvin luonteva tilanne moiselle hakukone-ehdotukselle olis tietty ollut myös videotykkiin kiinnitettynä luentosalissa. Onneksi olen tunnettu epäluontevuudestani, niin luoteva tilanne jäi tälläkin kertaa kokematta.

Mutta että hyvää isänpäivää vaan kaikille isille ja daddyille!