Olen Helsingissä.
Istuin puistokahvilassa, join kupin kahvia ja söin kroissantin. Sinä aikana miellyttävä italialaisherra ehti silmäillä meitsiä, Tinder-match kävellä sattumalta ohi ja tulla juttelemaan ja kolmas mies ehdottaa että ottaisin suihin.
Rakastan Helsinkiä. Elämäni, tai haluamani elämä, on jo täällä. Voisiko joku äkkiä kirjoittaa "Näin toteutat unelmaelämäsi Helsingissä helposti" -opaskirjan? Ostaisin. Tai ainakin pyytäisin kustantajalta arvostelukappaleen.
Miksen vain voi tältä istumalta jäädä tänne? Helsinki, ota minut äläkä päästä koskaan.
Illalla avattiin Absolut Vodkan Pride-juhlapullo ja juotiin lasilliset (ei pelkkää vodkaa huom) väheneville kesäilloille Paavalin kirkon armeliaan katseen alla.
2 kommenttia
Se on niin villiä siellä. :)
VastaaPoistaMul on usein sama kaipuu Helsinkiin.
Joo, kaipuu on varmasti hyvin yleinen ilmiö. Saa nähdä, mitä tästä seuraa.
Poista