Tietoa mainostajalle ›

Elämäni paras kesäyö

Ei saatana, miten huippuhyvä ja ikimuistoinen kesäyö ihan pyytämättä ja yhtäkkiä koittikaan. Olen perso kesäöille: kun haaveilen kesästä, ...

Ei saatana, miten huippuhyvä ja ikimuistoinen kesäyö ihan pyytämättä ja yhtäkkiä koittikaan.

Olen perso kesäöille: kun haaveilen kesästä, haaveilen nimenomaan kesäöistä. Kesäöistä, jolloin tapahtuu jotain tavallista, mutta hetki tekee siitä taianomaista. Tiedättekö sellaisia Levottomista tai muista Suomen kesää kuvaavista kotimaisista leffoista tuttuja tilanteita: Kävellään käsi kädessä ja vilkuillaan kulmien alta vähän varovasti, tai hihitellään viinipäissään tai kieputaan lyhtypylväissä tai vain istutaan aamuun saakka ulkona.

Sellaisia hetkiä ja öitä, jotka tulevat luonnostaan kun tulevat, mutta joita ei voi järjestää tai pyytää.

Tänä kesänä tällaista ei kuitenkaan vielä ollut. Olin jo vähän huolissani, antakaa nyt edes yksi yö. Sitten järjestin bileet, joissa oli ihanaa. Palaan bileisiin vielä huomenna, mutta nyt tästä kesäyöstä. Bileistä lähdettiin tottakai baariin. Yleensähän kotibileet turmeltuvat baariin mennessä, mutta ei nyt. Tie vei Suxesiin, tanssimme tuopit molemmissa käsissä ja lopulta yksi alkoi supista ja nyhtää hihasta, että hei nyt lähetään uimaan lähetään hei oikeesti. Vieläpä tyyppi, jota en ylipäätään ole nähnyt aikoihin enkä tarpeeksi ja joka ei yleensä ole se, joka joraisi pilkun tuntumaan riemukkaasti kaljaa hörppien.


Niinpä lähdimme uimaan, ensimmäinen salainen yöuinti. Uimaanpääsyssä on omat konstinsa, mutta lopulta keksimme konstien salaisuuden ja kirmasimme veteen. Aamu alkoi jo sarastaa ja joku sai idean sipseistä, skumpasta ja puistojatkoista. Kiirehdimme, oli kiire puistoon ja sipsille ja jatkoille, ennen kuin hetki menee ohi. Pyörin lyhtypylväissä paljettitakissani, houkuttelimme söpöä mutta arveluttavan nuorta yksinäistä poikaa mukaan ja raahasimme kadulle jäänyttä heinäpaalia.  Ei tätä nyt tähän jätetä vaan se otetaan mukaan, vaadin tietämättä, että minne se tarkalleenottaen piti ottaa.


Puiston kallioilla heräsi humalaista minua vainonnut tapa imitoida Vesa-Matti Loiria. Niinpä Loiri tulkitsi heräävän Turun kunniaksi rakastetuimpia klassikoita, Kuten Paperi T:n Surumielisen näköiset naiset ja Sannin Vahingon. Hihitystä ja kikatusta riitti ja riitti ja Loiri-tulkintoihin taisi kulua tunti. Paperi T:n tullessa puheeksi oli luontevaa alkaa haaveilla risteilystä ja laivan buffetista.

HEI LÄHETÄÄKS AAMULÄHDÖLLÄ LAIVALLE, keksi joku. JOO, LÄHETÄÄN. HEI LÄHETÄÄN OIKEESTI. JOO LÄHETÄÄN. Soittelimme vielä nollakakkoseen, että katsotteko että mihin laivaan mahtuis ja monelta lähtee. Pikainen pakkaustuokio kotona ja lähdimme matkaan. Terminaalissa kävi ilmi risteilyn jotenkin posketon hinta ja tunnelma vähän lopahti. Jäimme laivasta, mutta teimme turistikierroksen Turun linnan puistossa ja päätimme Kesäkaverit-biisin hengessä mennä hotelliaamiaiselle. Johonkin buffettiinhan se nyt oli kuitenkin pakko päästä, kun laivallelähtö jäi väliin.

Olihan se vähän ehkä kallis päähänpisto siihen nähden, että väsymykseltä ei pystynyt syömään koko rahan edestä. Silmät painuivat väkisin kiinni suupalojen välissä.

Onnellisen väsyneinä ryömimme koko seurue yhden luo. Onpa hikistä, kuulin valittaneeni, asettuneeni keskelle sänkyä ja vetäneeni peiton korviin. Hikisesti ja ahtaasti mutta turvallisen onnellisesti nukuimme kaikki samassa sängyssä pitkälle iltaan, välillä heräillen ja hihitellen ja sitten taas jotenkin torkahtaen. Vuoteen isäntä kokosi ja tarjoili vierailleen kauniin ja ihanan aamiaisen, leipoi jopa leipää. Aamiainen tarjoiltiin iltakahdeksalta, jolloin jotenkin keittiöön lankeava valokin oli lähestyvän illan vuoksi vähän aamuista.

Ja samalla tajusin, että aivan, heinäkuun vika, huomenna vaihtuu elokuuksi. Eipä olisi voinut yhtään todellisempi ja parempi Tällaisena kesäyönä -kokemus olla. Tänään on vain ollut valtava onnellisuuden aalto, on jotenkin itkettänyt kun kaikki oli ja on niin ihanaa. Ihana kesä, ihana kesäyö, ihanat ja parhaat rakkaat ihmiset ja kaikki. Sama tunne on ilmeisesti ollut myös muilla. En siis ole massa yksilöllisessä harhassa, vaan kyseessä on ihan todellinen ja yhteinen kokemus. Tai joukkopsykoosi.

Muistaapa tämä hetki ikuisesti ja aina, kun tuntuu siltä, että mikään ei enää koskaan ole hauskaa.

You Might Also Like

7 kommenttia

  1. Jotenkin niin ihana että laitoit sekä tuon ensimmäisen, pyhää ihanuutta uhkuvan upean uima-allaskuvan, mutta myös sen todellisuutta heijastavan kuvan tein porukasta, tukat märkänä, ilmeisen väsyneinä ja ehkä vähän humalaisen näköisenä, pimeässä, karun puistopenkin äärellä miettimässä strategiaa. Aamun sarastus viimeisessä kuvassa kruunaa koko komeuden <3
    //JenniHL

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos! Joo, mustakin toi karu totuus on ihan hauska tuossa ilmaista. Itseasiassa tuo karu kuva on yks mun lempikuvia koko kesältä :D.

      Poista
  2. Kannattiko tästä nyt oikein julkisesti ilmoittaa, että livahditte hikisinä ja paskasina lillumaan ihmisten virkistyskäyttöön tarkoitettuun uimalaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannatti! Se oli tekstin eheyden ja kokonaisuuden kannalta välttämätöntä.

      Toisekseen uimaloihin on livahdeltu öiseen aikaan luultavasti yhtä kauan kuin on ollut uimaloitakin. Etkä toisekseen voi tietää vaikka olisimmekin peseytyneet ennen altaaseen menoa! Suurin osa uimalan käyttäjistä ei muuten niin tee, vaikka menisikin päiväsaikaan pulikoimaan tai lillumaan.

      Poista
    2. Tekstin eheyteen tai ihmisten vaatimattomiin hygieniatottumuksiin puuttumatta, varsinainen pointtini oli (ehkä hieman vaikeaselkoisesti) vapaamatkustaminen ja siitä hyväksyvään sävyyn kirjoittaminen. Kaikenlaisesta pummailusta ja aitojen yli kiipeilystä kun saattaa joidenkin mielestä tulla sosiaalisesti hyväksyttävää ja ihan ok asia, koska suosittu bloggarikin tekee niin.

      Asiaa voisi verrata esimerkiksi karkkipussin pihistämiseen lähikaupasta ja siitä laadittuun blogikirjoitukseen, jossa kerrotaan kuinka sulokkailta ja makeilta karkit maistuivatkaan puiston tummuvassa yössä. Jollei tässä näe ongelmaa, sitten sitä ei vain näe.

      Käytännön tasolla kyse ei lopulta ole sen vakavammasta asiasta kuin muutamien eurojen menetetyistä pääsylipputuloista ja yöllisten hiippareiden ylimääräisistä kuonista uima-altaassa. Kysymys on enemmänkin moraalinen - onko kirjoittajan yhteiskunnassa kaikenlainen pummailu ja vapaamatkustaminen toivottavaa vai ei.

      Itse siihen voi vaikuttaa omalla toiminnalla ja esimerkillään. :)

      Poista
    3. No, itseasiassa en kirjoittanut vapaamatkustamisesta mitään. Eikä siinä mitään erityistä sävyäkään ollut.

      Henkkoht. uskon, että blogini lukijat ovat niin fiksuja, etteivät tee typeryyksiä siksi että suosittu bloggarikin niin tekee.

      Näpistysvertaus ei siinä mielessä toimi, että yöuinti ei ole keneltäkään pois: kukaan ei tietäisi siitä, jos en kertoisi. Näpistys taas näkyy ja tuntuu ja on joltain konkreettisesti pois.

      Jos pummillauimisen haluaa nähdä laajemmin yhteiskunnallisesa kontekstissa, niin siltikään en näe kerran kesäyössä pummilla uimalassa uimista kovinkaan suurena uhkana yhteiskunnalle. Aika paljon olennaisempiakin tarkkailukohteita löytyy.

      Mutta kiitos sinulle valppaudesta!

      Poista