Tietoa mainostajalle ›

Rakastan Vesalaa, mutta odotan jatkossa apokalyptisempää otetta

Olin liekeissä Vesalasta jo pitkään ennakkoon. Tequila oli helppo todeta täydelliseksi, Tytöt ei soita kitaraa jatkoi samalla kansansuosikki...

Olin liekeissä Vesalasta jo pitkään ennakkoon. Tequila oli helppo todeta täydelliseksi, Tytöt ei soita kitaraa jatkoi samalla kansansuosikkilinjalla. Kansikuva oli samaan aikaan inhorealistinen ja esanssinen. Ja sitten vielä mahdollisuus saada äänite C-kasetilla, tilasin tietenkin välittömästi vinyyli+kasetti+paita -setin ja huomasin olevani pateettinen fanipoika.

Älä droppaa mun tunnelmaa kolmantena sinkkuna olikin hiukan yllättävämpi. Toisaalta ärsyttävä kesärenkutus, mutta täytyy muistaa myös Vesalan ja PMMP:n taustat. Ei ensimmäistä levyä ilman kesähittirenkutusta. Toisaalta näen helposti Älä droppaa mun tunnelmaa -biisissä myös kaikkea muuta kuin iloista kesänviettoa. Että miksi joku jankuttaa eilisistä jutuista ja droppaa tunnelmaa? Väkisinkin assosioin biisin mielessäni jokasyksyisiin kesälomansa päättävät hakeutuvat A-klinikalle -uutisotsikoihin. Luulen, että biisin kertojan kesä jää päälle ja jankutus ja tunnelmandroppaus on hyvinkin perusteltua. Mutta täytyyhän sitä lomalla voida rentoutua.

Laitoin levyn soimaan kuulokkeista ilmestymispäivän aamuna kaupungilla kävellessä. Aloitusbiisi Rakkaus ja maailmanloppu jysähti kerralla. Oli jotenkin vaikea kävellä, meinasin törmäillä ihmisiin ja lyhtypylväisiin. Kovimpia biisejä aikoihin ja jotenkin hienolla tavalla kertoo rivien välissä ehkä PMMP:n lopusta ja Vesalasta itsestäänkin. Jos haluut valloittaa radiokanavan tai edes hetkeks Loimaan, mitään apokalyptistä ei kannata panna soimaan. Väkisinkin mieleen juolahtaa PMMP:n Rakkaudesta-levyn julkaisukeikka Loimaan torilla. Levy tuntuu muutenkin puhuvan samoilla kielillä kuin monet PMMP:n loppuvaiheen tuotoksista.



Rakkaus ja maailmanloppu -biisin tyyppistä, arvaamatonta ja yllättävää äänimaailmaa ja sovitusta olisin toivonut levyltä enemmänkin. Moni biisi tuntuu jääneen kansansuosikki-sovitukselle: että on helppo kuunnella ja liikuttua vaikka kuuntelisikin vain Suomipoppia tai Iskelmää. Jos haluut valloitta radiokavan tai edes hetkeks Loimaan, mitään apokalyptistä ei kannata panna soimaan. Niinpä.

Toisaalta kiehtoviakin ratkaisuja löytyy. Eniten mieleeni on jäänyt pyörimään Tavallinen nainen. Jostain syystä näen biisiä kuunnellessani silmieni edessä Anneli Auerin. Mitä Tavalliselle naiselle on tapahtunut? Salaileeko hän jonkun muun vai itsensä tekemisiä? Vai eikö vain halua sekaantua muiden asioiden paniikkinsa keskellä? Asioita, joita voin ehkä pohtia loputtomasti. Biisi on hyvä esimerkki siitä, miten muutkin biisit olisi kannattanut tehdä. Tavallinen nainen voisi hyvin olla vaikka Johanna Kurkelaa, mutta vähän pidemmälle työstämällä biisi on kaukana peruspopittelusta. Ja se on mainiota.

Ja eilisen postauksen tunnelmissa on myönnettävä, että Mitä jos sä oisit silti mun kaa on toiminut itselleni niin tutulla tää on ihanku mun elämästä-tavalla viime aikoina tautisen hyvin. Nyt vain odotan perjantaita ja Vesalan Ruisrockin keikkaa. Mitään PMMP:stä tuttua riekkumista ei ole luvassa ja hyväkin niin: omat jutut on omia juttuja, eikä uusia kuvioita kannata tehdä vanhalla sabluunalla. Aivan hyvä.

You Might Also Like

1 kommenttia