Aamulla hyppäsin hiirihousuihini ja hyppäsin Sightseeing-bussiin, jonka kyydissä minä ja muut content gurut matkustimme Kirkkonummelle Långvikiin. Ping Helsinki oli matkamme syy ja oi hitsi kuinka olikin vaan ihan kertakaikkisen ihanaa. Sattumalta kohtasin heti bussiin mennessä uusia ja vanhoja tuttuja ja matka sujuikin ylevästi. Puhuimme esimerkiksi sisältöyhteistyön haasteista. Kuinka yhdistää esimerkiksi karvanpoistotuotteet kuolemaa käsittelevään postaukseen? Bussi oli pääasiallisesti lastattu naisilla ja tästä suivaantuneena suunnittelin pitäväni ensi vuonna oman, Gay Ping Helsinki -tapahtuman. Siellä on ruokatarjoiluissa otettu keiaakikotkin huomioon.

Ping Helsingin pukukoodina ja teemana oli festarit ja pienen painostuksen alla pukeuduin aiemmin ostamaani Mikki Hiiri -asuun. Vaikka viralliset ohjeet kielsivätkin solmiot ja pikkutakit, olin silti vakuuttunut, että jotkut cityhipsterit ilmestyvät paikalle pikeet ja chinot viuhuen ku kyl festareilki voi pukeutuu siististi. Siinäpä olisin sitten verkostoitunut collegeshortseineni luultavasti yksinäni. Vaan näin ei käynyt, vaan kaikilla oli ihania festariasuja. Mikki-asuni sai valtavasti kiitosta ja kehuja, tyyligurun asemani tässä maailmassa kasvoi kohisten. Asuni oli varmasti niin sanotusti illan kuvatuimpia, kertakaikkiaan.

Päivä oli pitkä ja hullu ja täynnä ihmisiä, uusia ja vanhoja. Ja yksi Anssi Kela, joka ilmestyi yllätyskeikalle lounasaikaan. Maailma matkaa radallaan, ruoka maistuis uudestaan. Ping Helsingin ja Långvikin ruokapuoli oli jumalainen, en vain kaiken verkostoitumisen keskellä tajunnut syödä jotenkin läheskään tarpeeksi kaikkea. Oikea määrä olisi luultavasti ollut loputtomasti.


Ja joo, päivään mahtui myös inspiroivia keynoteja ja hyviä workshopeja (joita olisi kyllä voinut mielestäni kutsua ihan vain luennoiksi). Päivin kanssa kehitimme luultavasti taas elämämme parhaita ideoita. Meistä kuullaan vielä, me liidetään korkeella. Kuulin myös nimeltämainitsemattoman henkilön nimeltämainitsemattoman ystävän puhuneen minusta hyvin seksuaaliseen sävyyn. Toisen nimettömän henkilön nimettömän sukulaisen taas olen traumatisoinut Instagramissa #instagay-tägillä. Hän oli erehtynyt katsomaan tägin alta löytyviä kuvia (siis ei minun kuviani vaan yleisesti kaikkien). Nyt hän on häsän sisällöstä niin järkyttynyt, ettei juuri muuta pysty katsomaankaan. Olen pahoillani, vaikka toisaalta I feel you, olemme samassa veneessä.



Ilta päättyi aivan liian lyhyeen: suuntanani nimittäin oli työkeikan perässä yöbussi Jyväskylään. Lähtöni Kirkkonummelta pingahtelemasta vieläpä aikaistui tunnilla. Tuntui surkealta ja katkeralta, varsinkin kun näin Snapchatista, kuinka siellä oli soitettu flyygelillä Suomipopin ikivihreitä ja crowdsurfattu Robinin tahtiin. Toivottavasti edes ilmainen viini on loppunut joskus.

Lähtiessä pihalla soittanut kitaristipoika soitti syvästi vihaamaani ja tilanteeseen sopivaa Egotripin Matkustajaa. Mietin, kuinka hullulta tuntuu, etten mitenkään haluaisi lähteä Kirkkonummen kaltaisesta paikasta. Yleensä sydämeni sykkii vähän suurempiin aaltoihin, mutta nyt olisin mielelläni hukkunut Kirkkonummenkin yöhön. Mutta ehkä joskus on hyväkin lähteä silloin, kun juhlat ovat parhaimmillaan. Varsinkin, kun minulle luvattiin kertoa ensi vuoden Ping-päivämäärät vaikka heti, etten vahingossakaan sovi samalle ajankohdalle mitään muuta. Silloin ilmeeni oli suunnilleen jotain allaolevan suuntaista. Tule jo, Ping Helsinki 2017.