Tietoa mainostajalle ›

Kaunis päivä kreisin elämän keskellä

Kiirettä on pitänyt ja sen mukana stressiä, väsymystä ja muuta aiheeseen liittyvää oheislukemistoa. Vastoinkäymisiltäkään ei ole vältytty. ...

Kiirettä on pitänyt ja sen mukana stressiä, väsymystä ja muuta aiheeseen liittyvää oheislukemistoa. Vastoinkäymisiltäkään ei ole vältytty.

Onneksi tuli tyhjä torstai, jonka olin suunnitellut viettäväni rentoutuen Helsingissä. Saavuin Helsinkiin jo edellisenä iltana ja ehdin viettää illan hyvän ystävän kanssa. Sain myös silakkapihvejä ja jumalaisen ihanaa jäätelöä, jonka makua en nyt kyllä saa päähäni. Hyvää oli kuitenkin, jopa siis niinku todella hyvää! Tätä en yleensä sano muusta kuin aidosta italialaisesta käsityöjäätelöstä.

Aamulla heräsin, kun ystäväni riensi töiden pariin. Aamiainen oli keittiössä valmiina, ei tarvinnut kuin syödä ja valita sopiva musiikki soimaan. Kuuntelin Scandinavian Music Groupin toista levyä ja mietin, kuinka onkin hassua, että useinkaan en kuuntele bändeiltä eniten parhaaksi mieltämiäni levyjä, vaan niitä vähemmän parhaita, joita on jotenkin helpompi kuunnella. Nimikirjaimet on myös tunnetusti syksy/talvi-ajan levy, mutta Helsinkiin oli jotenkin hyvä biisi kuunnella Helsingissä hyvänä aamuna. 

Aamulla asioin myös vähän ikäänkuin työasioissa, ja kirjoitin blogipostauksia reilusti yli puoleen päivään, mutta sitten pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja lähdin ulos. Tänään piti olla kylmä, mutta kävellessä tuli kyllä hiki.


Olin sen verran myöhään liikkeellä, ettei mikään oikea lounaspaikka ollut enää järkevä vaihtoehto. Suuntasin kulkuni Unicafelle, jossa ei tällä kertaa ollut spagetti bolognesea! Jostain syystä sitä on ollut lähestulkoon aina, satunnaisesti Unicafella syödessäni. Lounaan jälkeen oli vielä tyhjää aikaa, joten istahdin terassille juomaan skumppaa. Jostain syystä päädyin juomaan Fresitaa ja selaamaan Tinderiä. Radiosta soi Arttu Wiskari ja keksin, että nytpä kuvaan ironisen tyylikkään snäpin, jossa juon kuohuviiniä coolin näköisenä Arttu Wiskarin soidessa. No, musiikki ei kuulu ja ironinen tyylikkyytenikin näyttää vähän ylikypsältä tomaatilta. Tosi hyvä, siis.

Kello kilahti neljään ja pääsin yöpaikkaani, Yrjönkadun Omenahotelliin, jossa yöpymisen Omenahotelli ystävällisesti minulle tarjosi. Onkin muuten ensimmäisen yöni Omenahotellissa! Jännittävä kokemus, Omenahotelli tuo hauskasti mieleen junan, bussin ja laivan yhdistelmän, olematta kuitenkaan kulkuneuvo.


Olin jo vähällä jäädä viettämään rentoutumispäivääni Ompun vuoteeseen, mutta sitten sain varovaisen tiedustelun, josko lähtisin lasilliselle tai syömään. Ja minähän lähdin, voi kuinka hauskaa! En itse osannut kysellä ketään mihinkään, koska tietenkään kukaan ei ikinä pääse lyhyellä varotusajalla minnekään. Se ei tietenkään ole totta, sillä empiiristen havaintojeni mukaan kaikki tapaamiset pitäisi sopia periaatteella nähdääks nyt heti tai viimeistään huomenna, eikä niin että jokainen selaa kalenteristaan sopivan ajankohdan kolmen viikon päähän. Illastimme Ysibaarissa eli Café Bar No 9:ssä (Uudenmaankatu 9). Kävin paikassa viime kesänäkin. Silloin en ollut varauksettoman innoissani (koska teen itse itselleni täydellistä pasta carbonaraa). Nytkään en saanut haluamaani burgeria, koska jauheliha oli loppu, mutta tilalle valitsemani nyhtöpossuburgeri (kyllä, tiedän, nyhtöpossu on out, eikä sitä syö enää kukaan, mutta söin silti) oli kyllä oikein tyydyttävä. Ihanat olivat myös lohkoperunat, joita jostain syystä tuntuu nyt saavan kaikkialta. Tosi kiva!

Ateriointimme aikana Äitiyslaki-kansalaisaloite sai täyteen tarvittavat 50 000 allekirjoitusta. Mainio kruunu päivälle.

Syömisen jälkeen kellahdin vatsani viereen Ompun vuoteeseen ja mietin, mitä hiivattia teen kaikelle hamstraamalleni iltapala/euroviisunaposteltavalle. No, söin about kaiken.

Tänään oli oikein hyvä päivä, kiitos siitä sinulle, rakas Helsinki. Toivottavasti saamme viettää yhdessä useita ihania kesäpäiviä.

You Might Also Like

0 kommenttia