Pääsin viimeinkin parturiin!

Elämä oli niin härdelliä, etten ehtinyt kuukauteen edes parturiin. Kerran oli yksi päivä, jolloin olisin ehtinyt, mutta parturini oli tietysti silloin varattuna muualle.

 Ja liian pitkät välit parturikäynneissä ovat kyllä pienimuotoinen ihmisoikeusrikkomus, lähinnä siis ympäristöäni kohtaan. Hiukset eivät näyttäneet hyvältä oikein millään konstilla, eikä kevään lämmetessä pipokaan enää ollut oikein vaihtoehto karvoja verhoamaan. Sivuilta lyhyemmät hiukset lerpattivat ja liehuivat tuulessa kuin ajokoiran korvat.Tosi tyylikästä tämä kaikki, kyllä.

Mutta sitten koitti viime perjantai, jolloin viimein ehdin ottaa yhteyden parturiini Vivecaan Studio Carpelanissa. Sattuma oli uskomaton, sillä pääsin parturoitavaksi lähes samantien. En ehtinyt oikein edes miettiä, mitä hiuksille pitäisi tehdä. Jättääkö manbun päähän vai parturiin, mistä leikataan ja kuinka paljon. Toisin kuin yleisesti kuvitellaan, niin hiuksethan eivät ole vain hiuksia eivätkä täten kasva edes takaisin.

Hetken mietimme mitä tehdä. Lopulta leikkuri surautti sivut kuuden millin terällä, tulipa lyhyt. Hyvänmittaiseksi ehtinyt pääliosa sai jäädä käytännössä koskemattomaksi eli pitkäksi. Iltarientosuunnitelmien inspiroimana Viveca ehdotti, että pitkät hiukset voisi kihartaa. Kihartaa, miten ihanaa! Olen fiilistellyt hulluna kaikenlaisia kiharia hiuksia ja miettinyt, että olisiko tällainen ajatus mitenkään mahdollinen omassa päässäni. Yleensä olen taipunut ajattelemaan, että luultavasti ei, mutta totuus oli toinen. Kiharruksesta tuli ihana!

Suoristusrautakiharat toki suoristuivat itsestään, mutta tukka toimii suoranakin ja näyttää ponnarillakin hyvältä. Olen myös siinä mielessä onnekas, että pidin joskus vuonna 2009 hyvänä ajatuksena suoristaa hiuksiani. Olen siis hankkinut aikoinaan suoristusraudan, joka on selvinnyt läpi kaikenmaailman Konmari-ilmiötäkin edeltäneet tavarankarsinta-operaatiot. Ei muuta kuin kähertämään. Jos ei pala päänahka auringossa niin suoristusraudalla sitten!

Kiitos Viveca ja Studio Carpelan! Kelpaa kirmata kesälaitumilla, kun ajokoirankorvat eivät lerpata!