Tietoa mainostajalle ›

Päivä, joka karkasi

Maanantaina oli karkauspäivä ja kyllä se vain karkasikin. Heräsin toki reippaasti aamulla ja pyyhälsin kuuntelemaan uutisia Tom of Fi...





Maanantaina oli karkauspäivä ja kyllä se vain karkasikin.

Heräsin toki reippaasti aamulla ja pyyhälsin kuuntelemaan uutisia Tom of Finland -musikaalista. Musikaalin pressissä oli jännittävää, oikein tunsi miten koko katsomo kihisi ja kuhisi jännityksestä, vaikkei kukaan mitään ääneen sanonutkaan. Kurjaa tietysti muille samassa tilaisuudessa esitellyille produktioille, mutta Tom-musikaali kyllä taisi vähän tyhjentää pajatson. Kirjoittelen varmaan lähipäivinä vielä lisää omien fiilisten kera Tom of Finland -musikaalista, jos vain suinkin ehdin. On pitänyt nyt niin kiirettä aktiivisen elämäni kanssa, että kauheasti asioita jää tekemättä ja kirjoittamatta, vaikka pitäisi.

Sieltä kotiuduttuani suunnitelma oli opiskella, työskennellä, lukea ja siivota, mutta löysinkin itseni torkahtaneena sängystä. Herättyäni lupauduin kaupungille pyörimään ja siitä se päivä sitten lähtikin vyörymään. Karkauspäivähän on kuitenkin ikään kuin ylimääräisenä saatu lahja, jolloin ei tarvitse olla varsinaisesti tehokas. Eikä nyt puhuta siitä, ettei ihminen ole ollut oikeissa asioissa tehokas viimeiseen 23 karkauspäivää edeltäneeseen päiväänkään. Ne on niitä karkauspäivän aattoja.



Laitoin aurinkolasit päähän, sillä oli jotenkin keväistä ja jotenkin keväiseen päivään sopii aurinkolasit. Peittävät myös kivasti väsymyksestä herkkiä silmiä.


Kävelykadulla tarjoiltiin nokipannukahvia. Jotenkin ihminen jää mielellään seisomaan savunhajuun, jos saa ilmaisen kahvikupillisen. Muki oli puolillaan kahvinpuruja, mutta se lienee pannukahvin tarkoituskin. Kaupunkikierroksen tiimellyksessä heräsi ajatus, että voisi kai käydä lasillisella. Lasillisen jälkeen piti tosin rientää vielä kokoukseen, mutta kokouksesta oli ihan hyvä ajatus lähteä vielä toiselle. Ja senhän nyt tietää, mitä toiselle yhdelle tapahtuu. Homma karkaa käsistä, kun on kuitenkin karkauspäivä.


Yksi haaveili oluenjuonnista jokirannassa, kun on kerran karkauspäivä ja auringonpaiste, mutta muu seurue ei lämmennyt. Auringosta huolimatta oli pakkasta, ja jokirantaan ehdittyämme aurinkokin oli jo suhtkoht mennyttä. Jäimme silti hetkeksi patsastelemaan. Olihan se ylevä näky, taas.


Ilta jatkui yksityisasuntoon, jonka omistaja tosin vähän yritti protestoida tarvitsevansa noin seitsemän minuuttia pikasiivoukseen. Seurue kuitenkin karkasi siivoamattomaan yksityisasuntoon, eikä kaaos lopulta juuri haitannut. Kuten ennenkin on kaikkialla todettu, tunnelmavalot ja kynttilät toimivat siivouksen lailla. Näyttää siistiltä ja on viihtyisää.

Ja lifestyle-sisältösyistä jätän nyt mainitsematta, että kuka on se haisuhäntä, joka elää kaaoksen keskellä ja joutuu hämärtämään kaaosta kynttilänvalolla.

You Might Also Like

0 kommenttia