Se on täällä, se on täällä! Biisi, jota kuuntelen, hyräilen, laulan, tanssin ja joikaan koko ajan ja luultavasti koko kevään.

Biisihän on Hukka ja Maman Sun pitäis olla mun. Hukka ja Mama tulivat jonkinlaiseen kansantietoisuuteen Uuden Musiikin Kilpailusta (eivät siis tänä vuonna, vaan joskus aikaisemmin, mutta en nyt todellakaan muista vuotta). Tykästyin jo UMK-kilpailubiisi Seljaan, mutta ihastukseni on syventynyt sinkku sinkulta ja nyt viimeisimmän myötä olen sulanut rakkauden mereen.



En ihan täysin saa kiinni siitä, mikä biisissä niin sytyttää. Tai ehkä saankin. Ehkä se on kevyen vihjaileva ja lupaileva keinunta säkeistöissä. Tai ehkä se on kertosäe, jota näen itseni tanssimassa halki Tuomiokirkkopuiston. Lumi haihtuu jalkojeni alta, lätäköt ovat rakkauden merta (kylläpä olen nyt tykästynyt tähän rakkauden meri-ilmaisuun, joka siis kyseisestä biisistä on) ja niitä on kiva roiskuttaa. Aurinko lämmittää, pitäisi olla aurinkolasit mutta samapa tuo, meitsi joraa.

Ja siis kun sanoin, että näen itseni tanssimassa, niin ehdottomasti kiistän, että joku muukin on voinut nähdä tämän tapahtuneen maanantaina yliopistolta kotiin rientäessäni. Vaikka mitäpä sitten vaikka vähän olisinkin jorannut halki puiston.

Se on se kevät ja varsinkin ihana kevääseen sopiva musiikki. Biisi löytyy Spotifystä. Kuunnelkaa sitä.