Tietoa mainostajalle ›

Laiska, tyhmä ja saamaton

Uusi vuosi ja uudet kujeet, niin ainakin toivon. On oltava. Pakko, viime vuotista rataa ei jaksa toista kierrosta. Kymmenisen vuotta sitte...

Uusi vuosi ja uudet kujeet, niin ainakin toivon. On oltava. Pakko, viime vuotista rataa ei jaksa toista kierrosta.

Kymmenisen vuotta sitten ilmestyi Zen Cafén Laiska, tyhmä ja saamaton. Levy nyt kertoo lähinnä masennuksesta, ahdistuksesta, holtittomasta seksuaalielämästä ja liiallisesta dokaamisesta, mutta silti kuvittelin sivistyneenä 15-vuotiaana, että kyllä tässä minun, maalla jumissaolevan 15-vuotiaan, elämästä puhutaan.




No, nyt kymmenen vuotta myöhemmin päädyin taas kuuntelemaan levyä. Olen viime viikkoina kuunnellut levyä oikeastaan hyvinkin paljon, jatkuvalla toistolla. Hillittömän hyvä levy yhä ja nyt voin oikeastaan sanoa, että omasta elämästäni tässä oikeasti lauletaan. Ehkä kymmenen vuoden päästä voin taas silitellä mennyttä itseäni päähän, että voi voi kun et mitään tiennyt. Mutta silti. Lyriikoista voisi koota bingolaudan ja huutaa bingo hetkessä, että oltu siellä ja tehty niin. Mutta kuitenkin.


Moni biisi on myös kymmenessä vuodessa saanut mielessäni vähän laajempia ulottuvuuksia: Tahdon halvan naisen ei enää kerrokaan pelkästä helpon pesän metsästyksestä, vaan pitkän parisuhteen piristyksestä. Niin se elämänkokemus ja näköalan laajeneminen muuttaa, kutsuvat sitä kai aikuisuudeksi. Muuttuneista tulkinnoista huolimatta levy kertoo menneestä vuodesta ja elämästäni. Elämästä, jota nyt voisin pyrkiä kohentamaan ja fiksaamaan niin, että alkava vuosi menisi vähän eri urilla kuin mennyt vuosi.

Ja kun uudesta vuodesta puhutaan, niin levykin tietysti alkaa Uudenvuodenpäivä-nimisellä kappaleella. Oikeastaan jokainen rivi voisi olla omakin lupaukseni tai päätökseni. Ehkä vähän onkin. Saa nähdä kuinka käy, mutta valoisampiin suuntiin pyyhältäminen tuskin on pahitteeksi.

Zen Cafen Laiska, tyhmä ja saamaton Spotifyssä. Pankaa merkille kannen sateenkaari.

You Might Also Like

0 kommenttia