Olen ylpeä ja etuoikeutettu siitä, että syön ja voin syödä kaikkea. Minulla ei ole erityisruokavalioita eikä allergioita. En joudu varomaan, välttelemään enkä pelkäämään.

Myöskin pidän käytännössä kaikesta ruuasta. Lapsena olin pöyristynyt ja hämmentynyt, kun animaatiosarjassa Risto Reipas pyörtyi kauhusta joutuessaan syömään porkkanaa – porkkanahan oli ihanaa! Lapsuuden lempiruokiani olivat mikrossa lämmitetyt, voilla maustetut sekavihannekset.

Täydellinen en ole kuitenkaan minäkään, vaan hiukan miettimällä löysin kuitenkin ruokatuotteita, joista en pidä. Siis en vain kertakaikkiaan pidä. Ne ovat ällöttäviä, epämiellyttäviä ja pahoja. Vaikka mikään ruoka ei tietenkään ole ällöttävää tai pahaa, kuten lapsille kuuluu opettaa. Aikuisten kesken, lasten ollessa muualla, voimme kuitenkin todeta, että KYLLÄPÄS ON.

Tässä siis kuusi minua ällöttävää ruokatuotetta!

1. Suolatikut. Olen vihannut suolatikkuja pienestä pitäen, eikä loppua näy. Kaverini käytti lapsena suolatikkuja Turtles-figuurien taistelukeppeinä ja siinä ne olivat kyllä aivan oikeassa virassa. Suolatikut maistuvat ja tuntuvat lakatuilta puutikuilta, enkä ihmettelisi vaikka kävisi ilmi, että sitä todellisuudessa ovat. 

2. Tilli. Ei vain ole hyvää. Ei kalan kanssa, ei uusien perunoiden, EI MINKÄÄN. Pienen pienenä silppuna siedettävää kermaviilikastikkeessa, mutta ei hyvää silloinkaan.

3. Purjo ja selleri. Vastenmielisiä molemmat, ei anna hyvää vaan pahaa makua eikä todellakaan sovellu ruoka-aineeksi. Yläkoulun täydellinen tonnikalasalaatti pilattiin aina purjolla ja purjon väistely pilasi muuten täydellisen ruuan. Lautanen oli aina puolillaan purjonpaloja, mikä oli häpeä ja pettymys lapselle, joka aina söi reippaasti lautasen tyhjäksi. En nyt muista, mihin selleriä käytetään, mutta kaikki, mihin sitä on käytetty, on ollut vähän pahaa sellerin vuoksi. 

4. Chia-vanukkaat ja tuhdit raakatuorepuurot. Niitä on nykyään aina aamiaistilaisuuksissa ja kahviloissa. Niistä ei tule ollenkaan terveellinen, vaan oksettavan täysi ja tunkkainen olo. Mieluummin perinteinen Jacky-vanukas ja keitetty puuro. 

5. Paprika. Maku on samaan aikaan imelä ja vetinen, rakenteessa ärsyttävää rouskuvuus ja märkyys. Hyvää ja huomaamatonta vain aivan kypsäksi ja pehmeäksi kypsennettynä, mutta parempi vältellä silloinkin, sillä vähän turha kun hajoaa sössöksi eikä maistu miltään.

6. Kätevinä pakettitarjouserinä joulusesonkina myytävät halvat konvehdit. Ei yhtäkään hyvää, kaikki ällöttäviä, ilmentää etäisten ihmisten pakollista ja teennäistä joulumuistamista – siis sitä, että ostaa eteisen kaapin täyteen heti joulusesongin aluksi, niin on sitten antaa joulumuistaminen, jos joku sattuu käymään kylässä tai menee itse kyläilemään. Symboloi sitä, mitä lahjan antamisen ei pidä olla, eli pakotettua ja velvollisuuden tunnosta jonkun vaan asian antamista. Pahinta on, että silti niitä syö, koska miksipä ei, mutta ei kyllä mitään juhlaa eikä konvehtia ole näissä. 

P.S. Ei. Kuvituksesta huolimatta en vihaa munakoisoa, vaan rakastan. Munakoisonkin voi valmistaa huonoksi ja ällöttäväksi, tein itse niin vuosia, mutta nykyään olen mestari ja munakoiso on UPEA, suorastaan luomakunnan kruunu itseni ohella.