Tietoa mainostajalle ›

Rohkean pikku mörököllin synttäreillä

Bloggarikollegani Katja Lahti julkaisi kuvittaja Annukka Palménin kanssa Pikkis, rohkea pikku mörökölli -kirjan. Kuten nimestäkin voinee...


Bloggarikollegani Katja Lahti julkaisi kuvittaja Annukka Palménin kanssa Pikkis, rohkea pikku mörökölli -kirjan. Kuten nimestäkin voinee päätellä, kyse ei ole esimerkiksi homoeroottisesta novellikokoelmasta, vaan lastenkirjasta.

"Pikkis, nuori mörökölli, on saavuttanut suuren merkkipaalun: hän saa aloittaa metsän asioiden hoitamisen kaikkien isojen mörököllien tavoin. Samalla Pikkis alkaa ansaita jymykiviä, joita ilmestyy tyynyn alle aina, kun osoittaa luonteenlujuutta.
Kun kaikki 7 jymykiveä on koossa, mörökölli on valmis viettämään yksin yön metsässä. Ja sehän on ihan parasta! Pikkis lähteekin hoitamaan tehtäviään innolla ja tutustuu itiöemään, pörömaniaan ja Sumusilmään."

Kirjan julkkareita juhlittiin perjantaina ja kuten kaikki tiedämme, missä mammabloggareita, siellä myös Tämän kylän homopoika. Ja kuten Katja minulle jo julkkari- eli kirjan synttärikutsua lähettäessään mainitsi, on kirja fiksusti sukupuoleton: sukupuolella kun ei ole mitään merkitystä puhuttaessa esimerkiksi rohkeudesta. Päähenkilöön voi siis samaistua kaikki, oli sitten aikuinen tai lapsi, tyttö tai poika tai jotain muuta. Oikein kelpo kirja, mitä hiukan ehdin lueskella. Ja upeasti kuvitettu! Vesiväritekniikka on Annukka Palménilla hallussa ja varsinkin metsäiset maisemakuvat hellivät silmää. Kirjan ilme ja tarina on myös kivasti ajaton ja perinteinen: monien visuaalisten ilmeiden kohdalla tajuaa heti, että ilme on nyt todella kiva ja raikas, mutta parin vuoden päästä tuntuu jo kiusallisen vanhalta, kun muoti muuttuu. Joissain asioissa pieni perinteisyys on siis ihan paikallaankin.


Lastenkirjanjulkkareissa on aina kyllä sellainen meininki heti alkuillasta, ettei sellaista ole aikuisten vastaavissa juhlissa välttämättä koko iltana – tai no, ehkä joskus on. Jo alkuillasta huudellaan omia vitsejä esiintyjän juttujen päälle, istutaan ihan ongelmitta syömässä ja juomassa kaksin käsin pöydän alla ja jos ruoka ei olekaan mieleistä, sen voi hyvin ottaa pois suusta ja laittaa takaisin pöydälle.

Toisaalta aikuiset ja lapset ovat hyvinkin samanlaisia: molempia yleensä alkuillasta vähän ujostuttaa juomatiskille meno, että saako tästä nyt ottaa ja kuinka paljon kannattaa ottaa, ettei esimerkiksi pissaa vahingossa housuun.


Juomapöydän lisäksi kirjan synttäreillä nautittiin jännittävästä Nooran ja Ossin Villdin mörököllimenusta! Mörököllimenusta löytyi pihlajaremmejä, kuusenkerkkämarmeladia, pakurikonvehteja ja vuorenkilpilattea. Kaikki olivat mielenkiintoisia kokemuksia, erityisesti sykähtelin kuitenkin vuorenkilpilatelle. Myös lapsiyleisö tuntui maistelevan kaikkea antaumuksella: olihan kyseessä ihan oikea metsän mörököllien ruoka. Varsin hyvin brändätyt metsän antimet ja mainiosti konseptoitu juhla muutenkin. Paikalla oli myös ihan oikea biologi kertomassa lapsille metsästä. Höristelin itsekin korviani, kun puheeksi tuli kuusen peffa, ja se, mitä sinne voi laittaa. Aina oppii uutta! Hyvin inspiroivaa!

Mörököllimenun lisäksi tarjolla oli myös perinteisemmin kuohuviiniä ja juustotarjotin. Aika kiva kombo, että näin aikuisenakin voi sillä lailla palkita itsensä urhean mörököllimenun maistelun jälkeen juustolla ja kuohuviinillä. Lapset sen sijaan saivat palkinnoksi mörököllien jymykiviä. Jotkut näyttivät oikein antaumuksella maistelevan niitäkin, ilmeisesti siis juuston ja viinin kaltainen herkku! Lupaan maistaa jatko-osan julkkareissa, sillä sellainenkin on kuulemma tulossa.

Pikkiksen seikkailut ovat tietysti vaikka mainio joululahja. Kirjaa voi tilata No Tofu Publishingin nettikaupasta.


You Might Also Like

1 kommenttia

  1. Ihana reppari, kiva kun olit! Ja ahhahaa, nyt vasta tajusin että tarjolle olisi kannattanut laittaa kaikkea, mitä lapset oikeasti syövät: hiekkalaatikkohiekkaa, vessaharjaa, jäniksen papanoita ja mäkin laturia. <3

    VastaaPoista