elämä
pääsiäinen
ruoka
Munkit, mämmit, pajunkissat, tissuttelut
19.4.17No niiiin, josko nyt saisi pääsiäisenviettoon hiljentymisen katkeamaan ja voisi aktivoitua taas bloginkin puolella!
Lienee kyse muutosta ja sen tuomista muutoksesta ja siihen sopeutumisesta, mutta kaikenlainen aktiivisuus on ollut viime viikot hiukan hukassa ja se on näkynyt myös bloggaamisessa: olen hirveästi suunnitellut ja osaksi toteuttanutkin kaikenlaisia blogijuttuja, mutta niiden jalostaminen julkaistavaan muotoon asti on vähän jäänyt. Lupaan kuitenkin tästä reipastua!
Muuttouuvahduksen keskelle pääsiäinen tuli kuitenkin juuri parahiksi! Pääsiäinen kului ihanassa maalaisidyllissä ja muutenkin hulppeissa puitteissa. Pääsiäisen vietossa ei sinänsä ollut mitään uutta ja yllättävää: oli munanmetsästykset, mämmit, pajunkissat ja pientä tissuttelua (tänä vuonna huomattavan vähän, mikä on hyvä, koska pääsiäisen päättänyt yksillä pistäytyminen lipsahti ruokottomaksi känniksi). Seurueemme tuntien pääsiäiseen liittyi myös loputon määrä ruokaa. Ei kai se ole pääsiäinen, jos ei ole lammasta. Ja valkosipulikermaperunoita. Ja parsaa. Ja lohta. Kahdella tapaa. Ja mämmiä. Ja juustokakkua. Ja mätileipiä. Ja yltäkylläisiä aamiaisia, illallisia ja yöpaloja.
Yöllä katselin tähtiä (jännä, miten niiden kirkas näkyminen maaseudun pimeydessä aina yllättääkin). Ja tietenkin myös Skamia, kuten lauantaina postasin.
Vähän yllättäen pääsiäisen kantavaksi teemaksi muodostuivat munkit. Munkkeja syötiin matkalla pääsiäismajaan, munkkeja syötiin perillä. Suunnittelimme retkiä kaikkiin Suomen hyviin munkkipaikkoihin ja mietimme, kuinka saisimme täydellisiä munkkeja Uudestakaupungista vappupiknikille. Myös Uudessakaupungissa pistäydyimme, ja kuinka ollakaan, onnistuin extempore kohtaamaan ihanan Päivin perheineen.
Säätila piti kansakuntaa pilkkanaan vaihtelemalla noin sekunnin välein. Uuteenkaupunkiin lähtiessä näimme noin sekunti sitten tapahtuneen hurjan kolarin, mikä oli ihme, sillä näkyvyyttä ei ollut lumimyrskyn vuoksi käytännössä lainkaan. Ukiin päästyämme sää oli kuitenkin kuin morsian: kaunis ja valoisa, mutta silti pistävän kylmä. Pienen auringonpilkahduksen vilahtaessa kipaisimme pihalle puutarhatöihin (minun tehtäväni: koiran kanssa leikkiminen) ja pelaamaan Mölkkyä. Minut tunnetaan ympäri Suomen maailman huonoimpana pelaajana missä tahansa pelissä (olen suuttunut verisesti jopa Piirrä ja Arvaa -pelissä, joka on mielestäni sentään hyvä peli). Silti vain urhoollisesti heitin pölkyllä (tai siis mölkyllä) toisia
Kuten postauksesta ehkä näkyy, oli pääsiäisenä loputtomasti innostavaa kuvattavaa: kattauksia ja valoa, täydellisiä kuvauslokaatioita ja yksityiskohtia, tapahtumia ja tilanteita, ruokaa ja rinksuja. Pääsiäisenä kuvattiin myös muutama täysin eeppinen ja mieletön kuva, sillä löysin pääsiäismajastamme maailman siisteimmän asusteen, jota hyödynsin kuvaustarkoituksissa. Näette sen myöhemmin.
Olen muutenkin viime aikoina taas kuvannut innoissani kaikkea mahdollista ja se on ollut ihanaa! Tulette luultavasti siis jatkossa näkemään blogissakin entistä kuvapitoisempaa tarjontaa.
0 kommenttia