Ns. ihanien vaatteiden kokoelmani on taas saanut lisäystä! Yllättävää on se, että tämänkertaisesta löydöstä ei löydy kultaa eikä paljetteja.

Ihan oikeasti. Ei löydy. Sen sijaan peilipintaa ja hopeaa kyllä löytyy.

Mainitsinkin täydellisten tiimipaitojen löytämisestä jo viikonloppupostauksessa. Paita näytti tiimin toisella osapuolella liikaa yöpaidalta, joten tiimi jäi muodostumatta ja vain minä kotiutin paidan. Itsekin jätin sen ensin kauppaan, mutta aikani pohdittuani tajusin typerän virheeni ja kiiruhdin kiireen vilkkaa takaisin Monkiin, jossa paita minua kiltisti yhä odotti.

Pieni eettinen ekologisuuden sivuääni koputteli takaraivossani paitaa miettiessäni: on aika selvää, että printti ei tule kestämään loppuikääni, lastenlasten vintage-löytönä elämisestä puhumattakaan. Omistin joskus moninkertaisesti kalliimman, vähän vastaavalla efektillä varustetun paidan, josta tuli nopeasti kamala ja käyttökelvoton.


Mutta eipä tätä toki arkikäyttöön ole suunnattukaan, vaan hetkellisiin näyttäytymisiin juhlatilaisuuksissa ja somekanavissa. Sitä paitsi järkevien ostosten ihmisenkin lienee luvallista tehdä joskus hoopoja asioita.

Ja onhan se kaunis, inspiroi pitkästä aikaa oikein miettimään kuvausjuttuja ja asetelmia ja kaikenlaista. Vähän elektroa easteriin, niinku sanotaan.

Mutta nyt tämä poika juoksee pääsiäislaitumille maaseudun rauhaan! Ihanaa pääsiäistä, toivottavasti ei päästä keväthangille!