Jotkut muistanevat parin vuoden takaisen kohahduksen, kun Aki Samulista tuli tangokuningas. Pitkästä aikaa tangokuningas, joka kiinnostaa muitakin kuin tangomarkkinaväkeä. Komeat miehet televisionkin välityksellä vaistoavat ihmiset olivat toki panneet Aki Samulin merkille jo hyvissä ajoin.

Hetken aikaa Aki Samulista kohistiin ja supistiin, mutta sitten hiljeni, eikä Aki Samuli jäänyt mieleeni. 

Sitten se tapahtui. Istuin muina miehinä helmikuun alussa Gay Gaalan penkissä. Aki Samuli ilmestyi lavalle ja voi luoja, olin myyty siltä seisomalta. Matala, möreä ääni resonoi sielun ja ruumiin joka sopukassa ja olin kuin huumattu. Ulkonäöltään Aki Samuli muistuttaa hiukan Cheekiä, mutta olemukseltaan hän on huomattavasti maanläheisempi ja tavallisempi. En voinut kuin sulaa pitkin penkkiäni Savoy-teatterin hämärässä. Hellyyttävän maanläheisellä tavalla artisti jutteli biisinsä jälkeen, että miltäs se kuulosti, huomenna tulee sitten uusi levy.

Ja niin tuli huominen ja Sama takki, eri mies -niminen albumi ilmestyi. Ihan kauheasti muuta en sen jälkeen olekaan kuunnellut. Levy voi hyvinkin olla kevätmyrskyjeni voimalevy.

Minusta tuli ihminen, joka on fiilistellyt tangokuninkaan levyä viikkojen ajan ja päivittäin. Levy on kaikessa iskelmävivahteessaan silti kivasti pop ja helppo kuunneltava. Miksaus on miellyttävä ja äänimaailma jotenkin tasainen: vaikka levyllä on trendikästä konemusisointia, ei levyä häiritse todellisille pop-tähdille tyypilliset ulvahdukset ja vingahdukset, jotka alkavat pidempään kuunnellessa hermostuttaa.

Jo muutaman kuuntelun jälkeen levyltä nousi esiin hetkessä myös useampi lempibiisini. Yks biisin aihe vaan kertosäkeineen ("Sä kaikki olit kerran, nyt oot ainoastaan, vain minuuttien verran, yks biisin aihe vaan") sopii täydellisesti omiin fiiliksiin. Sä et oo mun äiti on samaan aikaan lohduton ja lohdullinen. Jos mä oisin sun on kliseinen ja ehkä juuri siksi toimiva entisestä haaveilukappale. 

 Aki Samuli on parhaimmillaan kuulokkeilla kuunneltuna kaupungilla kävellessä. Vahva, matala ääni täyttää pään ja mielen ja irrottaa ympäröivästä maailmasta.

Mikä onni, ettei tangokuninkaan ole nykymaailmassa pakko levyttää tanssilavojen ikivihreitä.