Huh, kyllä olikin vain rankka pääsiäinen! Mitään erityistä ei tapahtunut, olla möllötettiin läpi pääsiäisen herkkujen ja viihtymisen parissa, mutta silti olin sunnuntaina tajuttoman väsynyt. Snapchatissa mietinkin, että pääsiäinen on vähän kuin festarit: sunnuntaina jo vähän uuvuttaa, mutta silti jaksaa vielä tiristellä punkkupänikän pohjat lasiin ja jatkaa pääsiäisen parissa viihtymistä.


Sunnuntai-illaksi tosin reipastuin ja lähdin vähän pidemmän kaavan mukaan viihtymään ulkoilmaelämään. Mutta se onkin sitten jo ihan toinen juttu.

Vaan on pääsiäisessä kyllä jotain, josta vaan tykkään vuosi vuodelta enemmän! On kaikkea ihanaa, kuten kevät, tulppaanit, ruoka ja juoma ja kaikenlaiset herkut. Silti pääsiäisestä puuttuu sellainen stressaaminen, mikä helposti tulee vastaan esimerkiksi joulun kanssa. Nyt vaan rennosti nappasin (tai siis ostin, huom.) kaupasta lammaspaistin, pistin sen marinoitumaan ja seuraavana päivänä uuniin. Jossain vaiheessa huomasin, että paistin sisälämpötila on suunnilleen 15 astetta enemmän kuin pitäisi, mutta hyvää se silti oli! Maininnan arvoiset ovat toki myös valkosipulikermaperunani: en ikinä osaa arvioida, paljonko perunoita tarvitaan. Tänä vuonna arvioni meni kyllä kaikkein eniten yläkanttiin, sillä kermaperunoita tuli kolme vuuallista. Yksikin olisi ehkä riittänyt.

Ruuan ja ruokalevon jälkeen lähdimme varovaiselle päiväkävelylle. Oli tuulista ja suunnilleen kilometrin kävelyn jälkeen oli selvää, että ihan turha on mukavuudenhaluista nykyihmistä yhtään pidemmällä via dolorosalla kiusata.

Virallisestihan pääsiäinen alkaa olla taputeltu, mutta onnekseni huomasin, että oma kalenterini vaatii läsnäoloa jossain vasta torstaina. Kaikenlaista puuhaa näille tyhjille päiville kyllä on, mutta en pane yhtään pahakseni, että pääsiäisestä toipumista voi jatkaa vielä hetken vällyjen välissä.