Sopivissa tilanteissa kuulee ihmettelyä siitä, miksi ja miten kaikki homot ympäri Suomen tuntevat toisensa. Että onko jokin henkinen (tai sukupuoli-)yhteys, salainen tervehdys, sittenkin olemassaoleva homotutka vai mikä. Erityisesti tämä ilmiö koskee suunnilleen itseni ikäisiä, muutaman vuoden heitolla molempiin suuntiin. Ilmiö on varmasti muillekin kuin itselleni tuttu, siihen suhtautuminen taas vähän vaihtelee. Toiset ovat kuin eivät huomaisikaan, toisten kanssa taas vaihtaa huomaamattaan merkityksellisen katseen.

Mutta kysymys on hauska. Hassulla tavalla kun itsekin kuvittelen tuntevani monia, suunnilleen itseni ikäisiä homopoikia. Meitä ei yhdistä mikään, mutta silti tiedämme toisistamme yllättäviä asioita. Tai jos emme asioita, niin ainakin naaman.

Niitä hassuja, tunnistamisen hetkiä sattuu edelleen usein. Ruotsin laivalla huomaan yhtäkkiä tietäväni, missä baarimikko asuu, mutta en sitä, miten hän on sieltä päätynyt laivalle töihin. Kaupassa viereisellä kassalla asioi poika, josta tiedän lapsuuden kotikaupungin, 16-vuotiaan hänen ahdistukset, pelot, diagnoosit, lääkitykset ja isäsuhteen ongelmat. Toiveet ja haaveet ja sen, miten estynyt hän oli. Mutta en sitä, miten hänestä onkin tullut urheilullinen, cool ja tyylikäs kalliohipsteri. Tiedän yksityiskohtaisesti, miten kauempaa kotoisin oleva poika teini-iässä nerokkaan salajuonen turvin valehteli vanhemmilleen karatessaan ensimmäisille Helsinki Prideilleen. Tosi-tv-kilpailua katsoessa huomaan tietäväni ja selostavani kaverilleni yksityiskohtia tietyn kilpailijan teinivuosista ja intohimoisesta teinirakkaudesta, jota varmasti koko Poikarakkaus-yhteisö katkeransuloisena enemmän tai vähemmän salaa seurasi.

Sillä kyllä, IRC-Galleria Poikarakkaus-yhteisöineen ja Qruiser. Lähetän tuhansia sydämiä ja lämpimiä ajatuksia molemmille. Erilaiset nettikaverit ja -verkostot ovat olleet merkittävä juttu monille 1980-90-luvun taitteen tuntumassa syntyneille, mutta erityisen merkittäviä ne ovat olleet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Qruiserit ja IRC-Galleriat, sosiaalisen median kaukaiset esiasteet, ovat sekä luoneet verkostoja ja kontakteja että toimineet kaapistatulon tukikeppeinä ja välivaiheina. Homofobia on sairaus -yhteisö on ollut ensimmäinen askel, jolla tarkkanäköisille tuttaville on voinut hienovaraisesti vihjata, että ei ole ainakaan homoja vastaan. Ajan kuluessa on ehkä uskaltautunut liittyä Poikarakkaus-yhteisöön ja huomannut, ettei maailma romahdakaan. Tai ehkä pieniä romahduksen uhkia on tullut, kun epäsopivat silmät ovat kiinnittäneet liikaa huomiota galtsuprofiilin yhteisölistaukseen. Qruiseriin ei tietenkään uskaltanut alkuun laittaa kuvaa eikä varsinkaan asuinpaikkaansa, sillä jokuhan olisi voinut tunnistaa – ajatus samasta kaupungista löytyvästä, tuntemattomasta kanssahomosta oli samaan aikaan kamala ja ihana. Sitä odotellessa selasi käyttäjälistoja läpi sopivista kaupungeista ja yritti innostua niistä, joihin uskoi omien pelimerkkiensä riittävän.

Ja voi, millaisia tunnemyrskyjä syntyikään, kun näki jossain teinivuosien Prideillä jonkun ihanan, jota sitten etsittiin Qruiserista ja Galtsusta. Se oli rankkaa ja määrätietoista etsivän työtä, jonka käytännön opeista voisi nykypäivän nettipoliiseille pitää muutamankin luentosarjan. Jostain bongatun tai muuten kiinnostavan tyypin kanssa käytiin varovaista ja kiusaantunutta viestinvaihtoa siitä mitäs sä ja mitäs täältä haussa ja kuinka täältä ei löydy kuin limaisia seksinvonkaajasetiä (jotka saattoivat olla niinkin vanhoja kuin 30-vuotiaita). Koska sehän oli ja on vakiintunut käytäntö, että seksiseuraa ei missään nimessä oltu tarjoamassa eikä etsimässä. Ja kun suhde otti ensimmäisen merkittävän askeleensa, eli keskustelu siirtyi Qruiserista meseen, voi melkeinpä sekuntikellolla katsoa, kuinka kauan meni, että keskustelu siirtyi navan alapuolelle.

Vaikka teinivuodet Qruisereineen ja Poikarakkaus-yhteisöineen raastoivat ja riuduttivat rakkaudennälkäistä sateenkaarisydäntä, voi niitä nyt jo muistella lämmöllä. Vanhoja verkostoja ja menneestä tuttuja naamoja voisi hyödyntää nykyäänkin ja lämmitellä sitä, mitä ei 16-vuotiaana syntynyt. Koska samaa, riuduttavaa yksinäisyyttä kokee moni - edelleen tai taas. Teinivuosien nettihaaveilussa oli myös aivan eri tavalla luonnetta kuin nykyisessä deittisovelluskulttuurissa. Toisaalta samaa varmaan sanoivat vanhan liiton homotkin kruisailukulttuurin hiljetessä nettideittailun yleistyessä.

Ehkä seuraavan kerran sen kaupan kassalla näkemäni pojan kohdatessani voisi mennä kysymään, että miten menee muistatko mut qruiserissa kymmenen vuotta sitten. Vaikka lupaava suhteemme liikkui syvällisillä tasoilla ja uhrasin viikkokausia yöuneni puhuakseen hänen kanssaan, ei suhteemme kuitenkaan koskaan kehittynyt aivan huippuunsa. Enää ei ole nimittäin aavistustakaan, mikä pojan nimi mahtoi olla.

Istuimme taannoin ex-poikaystäväni Killen kanssa alas ja kuvasimme teille videon!

Videolla päädyimme puhumaan nettideittailusta, Tinderistä, hyvistä Tinder-profiiliteksteistä ja tietenkin dick piceistä. Tinderistä ja sen hyvistä vaikutuksista olen jo aiemmin kirjoittanutkin.

Omien kokemuksiemme ja fiiliksiemme lisäksi videolta löytyy myös konkreettisia vinkkejä. Millaisia ovat hyvät Tinder-kuvat? Mikä on yksi yleisimmistä virheistä Tinder-profiilissa ja kuinka sen voi välttää? Kuinka lähetetään dick pic menestyksekkäästi ja miten dick piceihin pitäisi suhtautua?

Videosta tuli mielestäni yksi parhaista videoistani, kannattaa siis tsekata se! Videolla kerron myös esimerkiksi ensikohtaamisestamme Killen kanssa. Videolla pääsee tutustumaan myös Killen viime kesänä syntyneeseen drag-persoonaan Cölëtteen. Kannattaa siis tsekata!

En pyytänyt Tinderiltä mitään, mutta sain kavereita ja vahvemman itsetunnon.

Tinder lienee jo kaikille tuttu. Ensimmäiset Tinderissä toisensa löytäneet parit ovat ehtineet olla yhdessä jo pitkään ja jotkut varmaan erotakin. Hesarin kolumnin jälkeen on taas puhuttu siitä, kuinka ihminen on sairas ja julma, kun yhden kuvan perusteella voi hylätä, vaikka ihminen voisi hyvin olla tosi kiva ja ihana.

Mutta tiedättekö mitä? Ihan sama periaate toimii elämässä muutenkin. Jos ihminen vaikuttaa ensivaikutelmaltaan ikävältä, epäkiinnostavalta tai jopa vastenmieliseltä, ei taida kovinkaan moni lähteä syventämään tuttavuutta. Ja kuten elämässä, myös Tinderissä voi vaikuttaa hyvin paljon siihen, millaisen ensivaikutelman itsestään antaa. Aika pienillä nikseillä voi korjata paljon: mieti etukäteen, millaisen kuvan haluat antaa. Jos olet ihana ja suloinen, älä tähtäile profiilikuvassa starttipistoolilla.

Päädyin kesällä itsekin Tinderiin. En odottanut mitään, mutta voi huh, sehän oli jännää! Ensinnäkin kynnys ottaa kontaktia vieraisiin ihmisiin madaltui huomattavasti. Vastaan tuli tuttuja kavereita, joiden kohdalla ei tiennyt kuinka toimia. Pitääkö kavereista aina "tykätä"? Onko epäkohteliasta torjua? Joihinkin kavereihin löysi ihan uudenlaisia lähestymistapoja Tinderistä. Vastaan tuli vieraita tuttuja, joihin ei uskonut enää törmäävänsä. Esimerkiksi poikaan, jota pussailin DTM:ssä vuonna 2009. Jonkun kanssa vaihtoi vaivaantuneet kuulumiset, toisen kanssa päätyi juttelemaan hyvin vilkkaasti esimerkiksi sisustamisesta tai täydellisistä täytekakuista. Ja aika monen kanssa ei puhunut koskaan mitään, mikä sekin on ihan ok. Ihan kuten oikeassakin elämässä: jotkut ihmiset voivat olla mukavia ja miellyttäviä, mutta ei vain löydy yhteistä puhuttavaa.

Tinderistä tulevaan egoboostiin pitää tietysti suhtautua varauksella, mutta kyllä se virtuaalipippelin ohella kasvattaa jotain muutakin, kun uskaltautuu tykkäämään jostain hauskasta hottiksesta ja hauska hottis vielä tykkää takaisin. Ja varsinkin, kun niin käy toistuvasti. Ja ei, en ole rakentanut itselleni valheellista käsitystä siitä, että olen uzkomaton, kaikkien aikojen miestenkaatajamies. Enemmänkin kyse on siitä, että Tinder tasapainotti suhdetta itseeni ja muihin: että itsekin on hyvinkin jees, eikä Tinderin hottiskaan ole mikään yli-ihminen, vaan todennäköisesti oikeassa elämässä paljon vähemmän hottis kuin Tinderissä.

Nykyisin Tinder on jäänyt taakse, monestakin syystä. Se on vähän kuin lyhyt mobiilipeli: sen pelaa alkuhuumassa muutamassa päivässä läpi. Uusia jännittäviä tasoja saa, kun säätää hakukriteereitä tai käy uusilla paikkakunnilla. Loppujen lopuksi, tasohyppelyidenkään jälkeen, Tinderistä ei jäänyt mitään muutamaa hauskaa tuttavaa kummempaa. Itseensä paremmin suhtautumisen lisäksi. Vaan enpä sieltä ollut mitään etsimässäkään. Luoja tietää, mihin Tinderissä etsimällä päätyisikään.