Mitä itsenäisyys sinulle merkitsee? Mitä arvostat Suomessa? Mitä suomalaisuus on? Näitä kysymyksiä vaahdotaan vuodesta toiseen ja kahta kauheammin varmasti juuri tänään, kun Suomi täyttää sata vuotta.

Ja juuri tänä päivänä, Suomen täyttäessä sata vuotta, minä olen taivaasta annettuna ihan yhtäkkiä saanut vastaukset lähes kaikkiin suomalaisuutta koskeviin kysymyksiin.

Ensimmäinen ongelma on juuri loputon kysymysten vatvonta. Keneltäkään ei pitäisi kysyä, että mitä itsenäisyys sinulle merkitsee, sillä ainoa oikea vastaus on se, mitä itsenäisyys ei oikeasti merkitse. Oikeassa vastauksessa pitää puhua sodasta ja veteraaneista ja kunnioituksesta, vaikka ihan tosi oikeesti itsenäisyys on aivan kaikille aivan muuta.

Olin muutama viikko sitten juhlissa, joissa esiintyi ALMA. Olin luultavasti juhlien ja koko Helsingin viimeinen, joka näkee Alman esiintymässä. Olen tietysti diggaillut Almaa, sekä musiikillisesti että ilmiönä. Livenä Alman jumalaisuus kuitenkin valkeni todenteolla: Alma on 2010-luvun Uuno Turhapuro. Alma ei yritä olla mitenkään cool, vaan on äärimmäisen tavallinen ja perus. Siellä hän täysin välinpitämättömänä muista mutta silti lämminhenkisenä paineli menemään, coolin noloissa aurinkolaseissaan (sisätiloissa tietysti) ja suomileijona-korussaan. Huuteli biisien välissä viinashottien perään ja meuhkasi musiikin vietävänä. Almasta ei voi olla pitämättä, kuten oikeasti ei voi olla pitämättä Uuno Turhapurostakaan. Ihana, nykypäivänä kansaa yhdistävä kulttuuri-ilmiö, joka on jo uransa alussa mennyt pidemmälle kuin Epsanjaan.

Itsenäisyyspäivän vietto on Suomessa jotenkin kiusallista. Itsenäisyyspäivä on ollut Suomen suurin epäjuhla, sitä on tapana viettää viettämättä. Tietysti itsenäisyys on suomalaisille arvokas asia, mutta ei sitä juhlia osata. No ei oikee mittää erityistä, istutaa sohvalla ja katotaan linnan juhlia. Ei mitää, kunhan on vapaapäivä. Tavalliset vakiovastaukset kun joltain erehtyy kysymään juhlasuunnitelmia itsenäisyyspäivänä. Hämmennystä herättäisi, jos kertaisi pitkän listan päivän viettotavoista. Tulevina vuosina päivästä tosin tulee auttamattoman pitkä, kun päivään pitää mahduttaa kaikki kolme Tuntematon sotilas -filmatisointia.


Kaipaisin itsenäisyyspäivään vähän karnevaalia. Teemaleivoksia, konfetteja, lippusiimoja, viikkokausia etukäteen laadittuja menuja, juhlallisia ja näyttäviä show-kulkueita eikä mitään paskapäänatsien marsseja (lukekaa upealta Suvi Auviselta vaikka tämä kirjoitus). Itsenäisyyspäivä vain on, ja menettänee nykyisellään vuosien varrella merkitystään entisestään. Eikä siitä toisaalta voi ketään syyttää: vuosisadan jälkeen itsenäisyyspäivä tuntuu vähän siltä, että juhlitaan sitä, että asiat ovat niin kuin ovat aina olleet.

Tällaisena toivottuna ohjelmanumerona katsoin haltioissani eilen Yle Kioskin kättelytapahtumaa, jossa Kioskin Jaakko Keso yritti parissa tunnissa kätellä 1900 ihmistä Narinkkatorilla. Tätä kansa sai seurata Facebookin livelähetyksenä, vähän kuin kassahihnaliveä. Kättelyä oli ihana seurata ja nähdä siinä jotenkin Suomen ydin ja nykytila: monet kävivät kiltisti kättelemässä, kun selkeästi ohjattiin. Kättely oli vaivaantunut ja kiusallinen ja tilanne tuntui nolottavan. Toisaalta liikutuin nähdessäni seurueen mummo-oletettuja, jotka kertoivat kuulleensa tapauksesta radiosta ja ihan tarkoituksella tulleensa. Ilahduin valtavasti myös nähdessäni lapsia ja nuoria, jotka todella reippaasti ja kohteliaasti kävivät kättelemässä. Oikein mallisuorituksia. Ja tätä kirjoittaessani voin todeta, etten olekaan keski- vaan eläkeikäinen. Mutta ihanaa oli katsoa ja ilahtua ihmisten toiminnasta. Juuri tällaista Suomi tarvitsee.

Sanasen voisi tietysti sanoa myös #Suomi100-juhlavuodesta ja sen tuhansista paskoista oheistuotteista. Tuotteet näyttävät siltä, että mainostoimistohipsteri on läpällä suunnitellut parodiatuotteita kehäkolmosen ulkopuolelle ja ne on vahingossa julkaistu. Parhaat tuotteet olisi saatu niin, että kehäkolmosen ulkopuolella olisi suunniteltu läpällä tuotteita mainostoimistohipsterille. Niitä kelpaisi muistella.

Enempää en sano, nyt se on myöhäistä ja turhaa. Pian juhlavuoden tuotteista päästään eroon tai ainakin niitä näkee vain alennuskoreista. Joutuu tai pääsee ostamaan tiskirättinsä, kahvinsa ja nenäliinansa ilman juhlatunnelmaa. Ensi vuonna juhlitaan Suomen sisällissotaa. Odotan jo malttamattomana, millaisia oheistuotteita se tuo tullessaan: Marianne-karkit ja Marimekon punavalkoinen tasaraitapaita ja punainen Unikko ovat värityksellään erinomaisia valioyksilöitä juhlavuoden tuotteiksi, ilman uudelleenbrändäämistä.

P.S. Se vielä, että tosiaan, Alko ei ole tänään auki ja meni tosiaan eilen kiinni jo kuudelta.