Kävin taannoin Finlaysonilla kurkkimassa (jossain kaukaisuudessa horisontissa) tulevan syksyn ja talven uutuuksia. Ja sielläpä olikin ihanaa kurkittavaa!

Syksyllä saa jatkoa myös Finlaysonin Tom of Finland -mallistojen tarina! Ja täytyy kuulkaa sanoa, että viimeistään nyt kaikki palaset Finlaysonin ja Tom of Finlandin yhdistelmässä ovat loksahtaneet paikoilleen. Syksyllä tulevat pussilakanat ovat lumoavan hienot, enkä ollut pressitilaisuudessa saada silmiäni irti niistä (no okei, buffet-pöydän skumppa ja viinilehtikääryleet kilpailivat kyllä huomiosta vähän).

Tomppa-mallistot aloittaneet, mustavalkoiset lakanat olivat tärkeä ja merkittävä avaus ja kannanotto sekä yhteiskunnalliseen keskusteluun että Tom of Finlandin merkityksen ja arvon esiintuomisessa. Siitä huolimatta lakanat olivat aika sovinnaisia ja tavanomaisia, jos niin nyt ylipäätään voi Tom of Finlandin töistä sanoa. Toisessa eli edellisessä mallistossa Tom of Finland -tekstiileihin saatiin jo värejä, kun inspiraatiota ja värimaailmaa oli haettu esimerkiksi graffiteista ja hämäriltä sivukujilta. Värikkäät kuosit ovat näyttäviä ja kieltämättä todella mageita, mutta esimerkiksi omaan pieneen makuukamariini kuosi oli kiistatta liian dominoiva (mikä tietystä vinkkelistä ei ole ollenkaan paha juttu).




Mutta nyt! Kaikkien kokeilujen ja välivaiheiden myötä ollaan Finlaysonin Tom of Finland -mallistoissa päästy täydellisyyteen tai sen yli! Syksyllä ilmestyvä uusi mallisto on nimittäin loistava. Uskallan jo nyt sanoa, että tulevan malliston kangaskassista tulee jopa ensimmäistä, yhteiskunnalliseksi statementiksi kasvanutta valkoista kassia suurempi hitti.

Tulevan malliston on suunnitellut aiemmistakin mallistoista vastannut Sami Vulli. Mallistoon kuuluu kahdet erilaiset pussilakanat, kangaskassi sekä keittiöjuttuja. Tyyli ja ilme on hyvin samankaltainen molemmissa kuoseissa: molempien idea perustuu ikäänkuin hihamerkeille. Kuosin kuvitukseksi suunnitelluista hihamerkeistä kuulemma harkittiin tehtävän myös oikeita hihamerkkejä, mutta syystä tai toisesta ajatus ei päässyt toteutukseen. Todella sääli, merkeillä voisi todella näppärästi viedä Suomi-kuvaa turistien mukana maailmalle: pieni hihamerkki on edullinen ja pienempäänkin matkalaukkuun mahtuva, omaperäinen tuliainen ja matkamuisto. Puhumattakaan ihan vain oman farkkutakkini hihoista, joissa merkit olisivat enemmän kuin kotonaan.

Uudessa kuosissa yhdistyvät kollaasinomaisesti sekä Tom of Finlandin työt että Finlaysonilla kehitellyt merkkien pohjat ja niiden tekstit. Tämä juuri tekee uusista tuotteista niin erinomaisia. Kuosissa vilisevät tekstit ovat hulvattomia ja varustettu samalla pilkkeellä, joka Tominkin töiden silmäkulmassa vilkkuu. Tuotteet eivät myöskään nojaa vain Tom of Finlandin töihin, vaan mukana on myös uutta: hauskaa ja eteenpäin vievää ideaa, joka kuitenkin on luontevassa yhteydessä juuriinsa.

Ai että, noin muuten syksy hirvittää, mutta uusien pussilakanoiden myötä ainakin sänkyhommat saadaan syksyllä asianmukaiseen kuntoon.

Kun toukokuu lähestyy ja vaihteeksi toista päivää saa katsella, kuinka aurinko paistaa sekunnin jäädäkseen lumi- ja räntäsadepilvien taakse, tulee väkisinkin mieleen epätoivo ja synkkyys siitä, tuleeko mitään kevättä tai kesää koskaan.

Huhtikuun alussa piipahdin Finlaysonilla tutustumassa syksyn ja talven uutuuksiin ja mallistoihin. Silloin paistoi aurinko, vaikka muuten helvetin kylmä olikin. Kutsuvieraille esiteltiin juuri muistaakseni tulevia Muumi-kuoseja, kun peräseinustalla olevalle tarjoilupöydälle alettiin kantaa Grönin tarjoiluastioita. Aurinko sattui paistamaan ja Grönin kulhoista loistavan vehreyden ja kukkaloiston keskellä tuntui hetken siltä, että kevät on täällä ja kesäkin jo kutittelee.

Ravintola Grönistä olen kuullut muutenkin paljon hyvää ja ilo oli havaita kaikki se puhe todeksi. Jälkeenpäin ajateltuna se, että rakastuin Gröniin on ilmiselvää. Kaikki tuntevat Eino Grönin, joten jo nimienkin tasolla on perusteltua, että Eino ja Grön ikään kuin kuuluvat yhteen.

Marinoidut pikkuperunat olivat jumalaisia. Miten voikin jokin niin tavallinen asia kuin peruna olla niin hyvää, sekä Grönin laittamana että muuten? Tartar on ollut itselleni aiemmin vieras tai vieroksuttu ruoka, mutta Grönin laittamana rakastuin siihenkin.

Päällimmäisenä mieleen jäi kuitenkin tämä salaattien kukkaloisto. Ihanaa, jännää ja tyylikästä, ihan kuten Finlaysonkin.