Tietoa mainostajalle ›

Mystinen hopeinen diskomies

Tapahtui kummia, kun parta sai lähteä. Nyt saatte tietää miksi! Totuus on niinkin tylsä ja epäjännittävä kuin se, että vietimme ystäväpii...

Tapahtui kummia, kun parta sai lähteä. Nyt saatte tietää miksi!

Totuus on niinkin tylsä ja epäjännittävä kuin se, että vietimme ystäväpiirissä drag queen -teemaisia juhlia! Nyt toki voitte naureskella, että parrakas drag queenhan ei toki voi menestyä tässä maailmassa ja että hölmöä oli luopua parrasta. Ja vähän hölmöä se vähän ehkä olikin, kaipaan nimittäin karvojani jo nyt hyvin suuresti.


Mutta ei puhetta parrasta vaan juhlista! Koska olin sairaan kiireen riivaama (ja olen itseasiassa yhä), jäi uskomattomat iltapukuompelukset toteuttamatta. Piti siis selvitä vähän normaalimmalla asulla ja koko asu löytyikin omasta vaatekaapistani. Meikkiin ja irtoripsien liimaamiseen sain sentään apua ulkopuolelta, vaikka tietenkin multitalenttina olisin varmasti selvinnyt siitäkin. Näyttävänä kaulakoruna toimi taas takavuosina metrikaupalla hankkimaani joulukoristeketjua. Koskaan en ole sitä käyttänyt, mutta nyt se yhtäkkiä palveli ensin pikkujoulujen pöytäkoristeena ja sitten dragibileiden asusteena. Olen todellakin jonkin sortin nero.


Meikki jäi aika hillityksi, mikä näin jälkeenpäin ajateltuna on vähän valitettavaa. Toisaalta klassinen tyyli on se tyyli, jonka puolesta jaksan aina itse puhua. Jotkut tosin luonnehtivat drag-tyyliäni enemmänkin tätimäiseksi kuin klassisen tyylikkääksi, mutta kenties sisälläni kummaa levottomuutta aiheuttanut tunne on juuri ulospyrkivä tätiys! Toisaalta tätikin sai kyytiä, kun spontaanissa battlessa lipsynkkasin J. Karjalaisen Mennyt mies -biisin. Se oli ehkä vähän tuhma.

Juhlapaikassamme oli muuten tuplabuukkaus. Voitte vain kuvitella niitä ilmeitä, kun toisiin juhliin aikovat ihmiset tupsahtelivat paikalle kesken drag queenien laittautumisen.






You Might Also Like

0 kommenttia