Tietoa mainostajalle ›

En jaksa pakottaa itseäni teennäiseen jouluun

Ehkä se on poikkeuksellinen sää tai ehkä se on jäädäkseen tullut väsymys, mutta nyt en jaksa pakottaa itseäni teennäiseen jouluun. Jouluk...

Ehkä se on poikkeuksellinen sää tai ehkä se on jäädäkseen tullut väsymys, mutta nyt en jaksa pakottaa itseäni teennäiseen jouluun.

Joulukuu on ollut ihan järjetön. Kuten monet ovat huomanneet, sää ei ole kovin jouluinen, ei edes talvinen eikä edes syksyinen. Tai no, tällaista se nyt näyttää jouluisin olevan, on jouluinen sää. Vähän niinku juhannussää, mutta vähän lämpimämpi. Tavallaan viihdyn tässä säässä: voi pukeutua villakangastakkiin, mutta sen seuraksi ei tarvitse kolmea vaatekerrosta, pipoa, kaulahuivia, sormikkaita ja korvaläppiä. Enkä edes kaipaa talvisempaa säätä: viime joululta muistan, että lumi ilahdutti, kun se sattui tulemaan juuri jouluaatoksi ja silloinkin aika kevyenä kerroksena. Enempää, en määrällisesti enkä ajallisesti, tarvitse enkä edes halua.



Jotenkin joulutunnelmoinnin pakottaminen on tuntunut tänä vuonna hirveän vaikealta ja hankalalta. Ahdistavalta. Vastaan on tulleet kaikki mahdolliset etäiset mutta tutut ihmiset, joille on pitänyt lämpimästi toivotella joulua, vaikka etäisesti tuttujen ihmisten joulun hyvyys tai rauhallisuus ei oikeastaan vaikuta elämääni mitenkään. Eikä se joulu toisaalta minun toivotuksistani miksikään muutu. Tietysti toivon, ettei kenelläkään ole kamala joulua, mutta eipä ole sekään minun toivotuksistani kiinni.

Pahinta on varmaan teennäisyys, joka tuntuu lisääntyvän kaiken aikaa ja toisaalta oma allergisuuteni sille tuntuu niinikään pahenevan. En jaksa kauppojen käytävillä jouluntoivotushalauksia vaihtelevia keski-ikäisiä ennen toista adventtia, en muutenkin vastenmielisen kahvilan paperisia joululiinoja enkä jokapäiväisiä joulumyyjäisiä, joista kukaan ei kuitenkaan osta mitään. Ja rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että ei kyllä oikein lähtenyt tämä blogin joulukalenterikaan tänä vuonna. Olen pahoillani, tämän piti olla tyystin erilainen kuin mitä se nyt oli.



Ehkä joulutunnelman syntymättömyyteen vaikuttaa sekin, etten ole jouluna Suomessa, eikä jouluun ole samalla tavalla ollut tarvetta valmistautua. Tiedän sukeltavani ikään kuin toiseen aikaulottuvuuteen, jossa ohitan joulun ja kun palaan, on joulukaaos ohi. On kieltämättä helpottavaa, kun ei tarvitse miettiä, että missä on, kenen kanssa, vuotaako perunalaatikko ostoskassin pohjalle (niin käy joka vuosi, toivon muovikelmua foliolaatikon ympärille), riittääks kuus konvehtilaatikkoa, onkohan tää glögi viime- vai edellisvuotista voiks tätä juoda ostan varoiks lisää. Enkä halua tai ainakaan haluaisi olla mitenkään vihamielinen tai negatiivinen joulua kohtaan, joulu on hyvä juhla. Tuntuu vain, että sitä väärinkäytetään törkeästi ja teennäisesti ja teennäisyys on se, joka saa mut todella ahdistuneeksi. Ihan kaikissa tilanteissa, mutta varsinkin jouluna.


Mutta ainakin valmistautuminen jouluun on ollut nyt toisenlaista. On helpottavaa tietää, että joulu alkaa oikeasti 23. päivä ja kun se alkaa, se on oikeasti rentouttavaa, mukavaa ja leppoisaa, eikä sitä sido mitkään odotukset tai ajatukset mistään mitä pitäisi olla kun on aina ollut. Paitsi että matkakohteessamme kuulemma juodaan luumuviinaa ja syödään lyhyttä ja pönäkkää metsästäjänmakkaraa. Niitä vähän odotan.

Kun ei ole perinteistä joulustressiä, voi vain haaveilla ja kuvitella kaikkea kaunista ja rauhallista ja omanlaista. Jotenkin luulen, että se on vähän joulunvieton alkuperäinen tarkoituskin.

You Might Also Like

0 kommenttia