Tietoa mainostajalle ›

Näin saat kavereita

Ulkona kaikkialla on ihmisiä. Niiden ihmisten joukossa on kaverit, ja niiden kavereiden joukossa ystävät. Pitää vain uskaltautua onkimaan. ...

Ulkona kaikkialla on ihmisiä. Niiden ihmisten joukossa on kaverit, ja niiden kavereiden joukossa ystävät. Pitää vain uskaltautua onkimaan.

Pelastakaa lapset ry on aloittanut yhdessä Heimon ja Me-säätiön kanssa Sain kaverin -kampanjan. Kampanjan tarkoituksena on antaa vinkkejä ja herättää keskustelua siitä, miten kavereita saa. Pelastakaa lapset ry pyysikin minua kampanjan hengessä kertomaan jonkin oman tarinani siitä, kuinka olen saanut kaverin.

Joillekin kysymys on vähän hölmö. Toisille kaverisuhteet syntyvät itsestään ja tällainen pohdiskelu tai keskustelu voi tuntua absurdilta. Jengi vain kerääntyy ympärille eikä ikinä ole yksinäistä hetkeä. Mutta asia ei ole suinkaan niin yksinkertainen kaikille. Itse kuulun, tai oikeastaan olen kuulunut, niihin, joille asia ei ole ihan niin mutkaton. Jo se on hyvä muistaa: vaikka juuri nyt olisikin yksinäistä, eivät asiat ole aina niin. Maailmassa on muitakin yksinäisiä, ja joskus yksinäiset löytävät toisensa.

Tässä pohdittuani kaverisuhteiden syntyä tajusin, että olen löytänyt huomattavan paljon kavereita musiikin, siis keikoilla ja festareilla käymisen, myötä. Kokemuksesta voin kertoa, että niiden rento ja vapautunut tunnelma toimii erinomaisesti, vaikkei kokisikaan olevansa ihmissuhteiden luomisen maailmanmestari. Yhteisiä puheenaiheita riittää: esiintyvä artisti, ohilipuvat ruotsinlaivat, bajamajojen jonot, viinan salakuljetus alueelle, sateessa tai meressä kastuneet kengät. Ja jos huomaa, ettei juttu luistakaan, voi festarihumuun luontevasti kadota.

Kaikki alkoi muinaishistoriassa 2000-luvun alussa Maija Vilkkumaan keikoilta: keikoilla kävi ja käy tietty vakiojengi, jonka kanssa ryhmäydyttiin myös netissä aika tiiviiksi tiimiksi, joka toimii edelleen ja nykyisin oikeastaan vielä tiiviimmin kuin ennen.


Festareilta ja musiikkiriennoista löytyy myös monta muuta iloista muistoa. Muistan yksinäisen ja stressaavan, viimeisillä rahoilla tehdyn reissun PMMP:n Rakkaudesta -levyn julkaisukeikalle Loimaan torille. Keikan jälkeen paluujunaa odotellessani seuraani lyöttäytyi kaksi tyttöä, joista itseasiassa toisen olin muistamattani tavannut aiemminkin, useampi vuosi sitten. Istuimme junamatkan yhdessä ja yhteiseltä päätepysäkiltä jatkoimme vielä drinksuille.

Lämmöllä muistelen myös sitä, kuinka teinivuosina lähdimme silloisen kaverini kanssa katsomaan Pelle Miljoonaa Helsinkiin Kallio kukkii-tapahtumaan. Seuraamme lyöttäytyi takkutukkainen kajalisilmäinen rokkipoika, joka tietysti oli aika ihana.

Ihania kohtaamisia on syntynyt myös Ruisrockissa. Kesällä 2008 keksimme nousupäissämme leirintäalueella kaverini kanssa esittää telttanaapureillemme, että olemme kaksosia. Jossain vaiheessa tajusimme, että telttanaapurimme ovat oikeasti kaksosia, mikä teki tilanteesta vähän hassun. Jossain vaiheessa lipsahdin valheestamme, ja sujuvasti kerroin ikää kysyttäessä vuosien ikäerostamme. Kaksosteatteri lopahti siihen, mutta kohtasimme useasti pitkin viikonloppua, törmäilimme sattumalta vielä tulevina vuosina ja olemme edelleen Facebook-kavereita.


Uusien ihmisten kohtaaminen ja kaverisuhteiden syntyminen on ihana ilmiö. Jatkaakseni ylistyslaulua Ruisrockille voisin muistella vielä viime kesää ja kohtaamista festarikissojen kanssa. Oli väsynyt sunnuntai-iltapäivä ja suunnittelin jo kotiin lähtöä. Kaverini houkuttelemana olin kuitenkin suostunut viinipullon parissa kokeilemaan, josko ilta lähtisi sittenkin nousuun. Kaveri haki viinipulloa myyntipisteeltä, itse istuin rannan anniskelualueella varaamassa pöytää. Lauma festarikissoja ilmestyi paikalle tiedustellen, että mahtuisikohan pöytääni kenties joku muukin. Ajattelin, että ovat vain aurinkoisen istumapaikan tarpeessa, mutta lopulta pöytäseurueemme kävi tuntikausien polveilevan keskustelun suun terveydestä, kirjallisuudesta, musiikista, seksistä, Jumalasta, kevytmoottoripyöristä ja noloimmista mutta menestyksellisistä ensitreffeistä.

Kavereiden etsintä kesäfestareilta voi tuntua kaukaiselta ajatukselta näin marraskuussa, mutta älkää hätäilkö. Kun lähtee ulos, on ihmisiä ympärillä kaikkialla. Ja niiden ihmisten joukossa on kaverit, ja niiden kavereiden joukossa ystävät. Rohkeasti vain ihmisten, kavereiden ja ystävien keskelle onkimaan.

Postauksen kuvituksena fiiliksiä viime kesän Ruisrockista.

You Might Also Like

0 kommenttia