Tietoa mainostajalle ›

Mitä halusin tulevaisuudelta 15-vuotiaana?

Kymmenen vuotta sitten kirjoittamani kirje kertoo, että olen tiennyt tarkasti, mitä tulen elämässäni tekemään. Olisipa tulevaisuutta yhtä he...

Kymmenen vuotta sitten kirjoittamani kirje kertoo, että olen tiennyt tarkasti, mitä tulen elämässäni tekemään. Olisipa tulevaisuutta yhtä helppo suunnitella nyt.

Löysin vanhan kirjeen. Olen kirjoittanut sen itselleni vuonna 2005, opinto-ohjauksen tunnilla. 2015 vuonna minä-otsikkoa kantavassa kirjeessä maalailin tulevaisuuden kuvia siitä, mitä tulevaisuudessani tapahtuu. Mitä haluaisin tehdä ja mistä itseni löytää.

Yllätyin siitä, kuinka hyvin 15-vuotiaan tulevaisuuden suunnitelmat ja haaveet ovat täyttyneet ja osuneet yksiin todellisuuden kanssa. Ja vieläpä aikataulussa. Hauskinta on se, että samat tulevaisuuden suunnitelmat ja haaveet pätevät suurilta osin edelleen. Etteivät ne tunnu hölmöiltä tai vääriltä. Jonkun muun ajatuksilta.


  No, en asu Helsingissä, kuten 15-vuotias minä on suunnitellut. Vielä. Mutta valkoiset seinät ja suuret ikkunat asunnosta löytyy. Suunnitelmat seinää vasten nojaavista tauluista ovat tosin sen verran vaiheessa, että kehystettävät julisteet odottavat yhä kehyksiä. Ja jotenkin kymmenessä vuodessa etäisyys Helsinkiinkin on lyhentynyt, varmaan globalisaatio kyseessä.

15-vuotiaana suunnittelin hengaavani 25-vuotiaana Helsingin rock-piireissä ja Tavastian takahuoneessa. Hengattu on ja takahuonekin todettu todellisuudessa vielä pienemmäksi. Olen suunnitellut kuvaavani kaikki hyvät suomalaiset ja ehkä ulkomaisetkin bändit. Sitäkin on tapahtunut ja tapahtuu jatkossakin. Olen seissyt Ruisrockin Rantalavalla, kun risteilijä lipuu ohi ja kymmenentuhatta ihmistä bailaa auringonpaisteessa, ihan 15-vuotiaan suunnitelmieni mukaisesti. Instrumentti on toki ollut eri kuin alkuperäissuunnitelmissa, mutta liekö tuo niin tarkkaa. Päämäärä on tässä tapauksessa olennaisempi kuin matka.

Olen jo vuonna 2005 huomaamattomasti mutta tarkasti maininnut, että joku kiva ihminen voisi kuulua perheeseen. Olen pohtinut, että Suomi on luultavasti vuonna 2015 tällä menolla sairas ja ahdistava paikka. No, lähinnä kauhistelin Pikku G:n eduskuntavaaliehdokkuutta ja spekuloin pääministeriksi päätymisen mahdollisuudella. Ei ihan hirveän epärealistinen pelko nyttemmin. Kuten sanottu, päämäärä on olennaisempi kuin matka. Kaukaa viisas lapsinero, kuten itse olen itseäni joskus leikkisästi kuvaillut.

Kymmenen vuotta sitten on ollut hyvin selvää, mitä kymmenen vuoden päästä tapahtuu ja tekee. Tuleva elämä on vaikuttanut hohdokkaalta. Kun olisikin yhtä helppoa sanoa nyt, mitä tekee vuonna 2025. Tai kun vähän tarkemmin tietäisi, miten tätä uskomattoman hohdokasta nykyhetkeä pitäisi hyödyntää.
Kuvituksena minä huhtikuussa 2005 ja 2015, rippijuhlapäivänä ja sattumalta tasan kymmenen vuotta myöhemmin. Niin ne asiat muuttuu. Kyläkoulun portaatkin maalattu kymmenen vuoden aikana.

You Might Also Like

0 kommenttia