Tietoa mainostajalle ›

Kierolla tavalla vetoava Waltteri Torikka

Kulttuurimummon sunnuntaikerhosta hei. Seksikäs baritoni on vedonnut meihin emotionaalisesti ja siksi kuuntelemmekin tänään tunnekuohuissa...



Kulttuurimummon sunnuntaikerhosta hei. Seksikäs baritoni on vedonnut meihin emotionaalisesti ja siksi kuuntelemmekin tänään tunnekuohuissa Waltteri Torikkaa.

Waltteri Torikka hurmasi viihdemusiikista nauttivan kansan Tähdet, tähdet-sarjassa. Itse en kuullut Torikan kertaakaan laulavan ja naamakin jäi vain etäisesti tutuksi.

Kunnes tuli legendaarinen Jari Sillanpään 50-vuotissynttärikeikka, jossa myös Torikka vieraili. Vaikka olin verrattain kaukana lavasta, aistin silti paikalleni asti, että nyt on lavalla aika säteilevä ja komea mies. Tää on ehkä se Waltteri Torikka, mietin. Koko muu yleisö kyllä tuntui tietävän.

Torikka lauloi yhdessä Siltsun kanssa kappaleen Elokuun 16., jota jäi n aika paljon miettimään. Mikä biisi tämä on? Mistä tämän löytää? Miksei tätä löydä mistään? Jotenkin biisi sykäytti, ihan noin ensikuulemalta. Ehkä se oli voimakas tulkinta, ehkä se, että koko kesä oli ollut aika sekava ja siinä sitä kuitenkin oltiin, suhteellisen onnellisena Jari Sillanpään syntymäpäivillä. Ja toki myös Waltteri Torikan, jolla on sattumalta sama syntymäpäivä. Ja olenhan toki itsekin elokuun poikia.

Biisi unohtui, samoin Torikka. Sitten klikkasin ihan sattumalta Hesarin arvioon Torikan juuri ilmestyneestä Sydän-albumista ja siinä se oli. Elokuun 16. palasi mieleeni, se kun sattui löytymään uudelta levyltä. Ja sitten istuin yön kuunnellen Waltteri Torikan baritonia ja koin jotain hyvin syviä tunteita. Komeassa äänessä on vain jotain mystistä ja jopa salakavalaa, jolla voi vedota kierolla tavalla emotionaalisesti herkkään ihmiseen.

Muuten Torikan levy oli vähän sukkela. Komealla äänellä voisi ehkä vetää vähän yllättävämpiäkin biisejä kuin taattuja mummojen itkettäjiä, Hopeista kuuta ja Myrskyluodon Maijaa. Ja vähän ennenaikaisena pidän myös Hesarin luonnehdintaa suoraan Sillanpään vanaveteen kiilaavasta Torikasta. Komeasti laulaa, kyllä ja on charmikas, kyllä. Mutta ei, ei kyllä missään Sillanpään vanavedessä. Paitsi jos vanavesi on helvetin pitkä, ja Torikka jossain siellä, missä vanavesi vielä juuri ja juuri näkyy.

Mutta Elokuun 16. lienee se biisi, jota kuuntelen kaiholla koko loppuvuoden. On se vaan komea biisi. Ja on se vaan komea mies.
 
 

You Might Also Like

0 kommenttia