Tietoa mainostajalle ›

Sisältö on tekniikkaa tärkeämpää – ajatuksia valokuvauksesta

Lokakuun alussa, eli lähes kuukausi sitten, pyörähdin Nikonin kuvauskoulussa. Kuvauskoulu oli sijoittunut hirveen kätsysti juuri Blog Awar...

Lokakuun alussa, eli lähes kuukausi sitten, pyörähdin Nikonin kuvauskoulussa. Kuvauskoulu oli sijoittunut hirveen kätsysti juuri Blog Awardseja seuraavalle päivälle, joten pientä hapuilua oli ilmassa. Tilaisuus oli kuitenkin hyvin leppoisa ja rento: siemailtiin skumppaa, nautittiin Cafe Kokon ihanista raakaherkuista ja sivussa kuultiin Mikko Rasilalta sananen valokuvauksesta. Ja tietysti kuvattiin. Mitäs muutakaan kuin toisiamme ja itseämme.


En ole aiheesta pitänyt blogissa hirveästi ääntä, mutta itselläni on taustaa, nykyisyyttä ja toivottavasti tulevaisuuttakin valokuvaajana. Valokuvaukselle kävi vuosien saatossa kuten bloggaamisellekin: harrastuksesta tuli työtä. Ja hyvä työ tulikin. Hyvin pitkään se oli vain ja ainoastaan ihanaa, että voi tehdä sitä mistä tykkää ja saa siitä vielä rahaakin. Jossain vaiheessa valokuvaamisesta vähän kuitenkin katosi suurin riemu ja aloin leipääntyä. Se ei näy työn jäljessä, mutta se tuntui päässä. Ja se tuntuu vähän ikävältä. Tietysti valokuvaus on samanlaista kuin muukin luova työ: että tekemiselle täytyy hakea uusia tapoja ja näkökulmia. Ei voi istua kolmeakymmentä vuotta toimistotuolissa näpyttämässä samalla kaavalla.

Kuvauskoulusta jäi kuitenkin hyvä fiilis ja löytyi uutta draivia. Tänä syksynä on syntynyt aika kova polte siihen, että esimerkiksi blogin kuvat ja Instafeedit pitää olla kondiksessa. En ole kuitenkaan ikinä ollut kovinkaan kiinnostunut teknisestä hifistelystä kuvaamisen suhteen, ja tätä ajatusta tuki myös Mikon puheet valokuvauksesta. Monet suurista valokuvaajalegendoista ovat aloittaneet uransa ihan vain pokkarinäpsyillä. Ettei niinkään se tekninen toteutus, vaan se, mitä kuvassa on. Ja se, mitä sisällöllä haluaa sanoa.


Eli teoriassa joku suuri valokuvataiteilija aloittaa uraansa iPhone-ruuduilla juuri nytkin. Eikä vain teoriassa, vaan varmasti myös käytännössä. Ja on varmaan ihan ok, vaikka minusta jäisikin jälkipolville pääasiassa iPhone-ruutuja: etukameraselfieitä, valonheijastuksia talojen seinissä ja pöllönmuotoisia perunalastuja. Taltiointeja siinä missä muutkin. Vaikka toisaalta haittaisi, jos olisi joku näppärästi mukana kulkeva kamera. Mutta lähtökohtaisesti puhelinkin on ihan jees. Kuvauskouluun liittyen on muuten Nikonin Facebook-sivulla kilpailu! Sunnuntaihin, eli 1.11., asti voitte tykätä ja kommentoida suosikkikuvaanne. Tykkäämällä ja kommentoimalla osallistut arvontaan, jossa voit voittaa Nikonin D5500-kameran. Ja jos käy niin onnellisesti, että eniten tykkäyksiä heruu juuri minun kilpailukuvalleni, niin minä voitan kameran. Ajattele, miten ihanaa olisi, jos juuri sinä ja minä voittaisimme kamerat. Käy siis ehdottomasti osallistumassa nyt heti. Minun kilpailukuvani löytyy täältä.



You Might Also Like

0 kommenttia