Tietoa mainostajalle ›

Miesseikkailuja

Enpä olisi vielä eilen herätessäni uskonut, millaisia uskomaton miesseikkailu päivästä kuoriutuu. Iltapäivällä vierailin jopa kahdess...


Enpä olisi vielä eilen herätessäni uskonut, millaisia uskomaton miesseikkailu päivästä kuoriutuu.

Iltapäivällä vierailin jopa kahdessa rautakaupassa. Bauhausissa tuli heti ovella vastaan mainos kuukauden ystävällisimmästä työntekijästä. Syyskuussa ystävällisimmäksi työntekijäksi oli valittu poika, jota ei voi kuvailla kuin yhdellä sanalla: sötnos. En käy kieltämään, hymy oli kuvassa hyvin ystävällinen ja muutenkin varmasti edukseen. Kävisin rautakaupoissa luultavasti päivittäin, jos kaikki työntekijät olisivat vastaavanlaisia rikuja kuin tämä. Jos rautakaupan henkilökunta on pääasiassa lysähtänyttä, kaljamahaista ja muutenkin vähän marraskuista niittyä, niin erottuuhan siinä sötnos hyvin edukseen. Ihan jo naamallaan, vaikkei niin ystävällinen olisikaan. On ystävällistä näyttää hyvältä.

Bauhausista jatkoin vielä Biltemaan. Siellä on jostain syystä kiva käydä: on siistiä, tilavaa, valoisaa ja yleensä aika vähän ihmisiä. Saa rauhassa ihmetellä kaikkia kummallisuuksia, mitä hyllyistä löytyy. Nyt mielenkiintoni vei jouluosasto, joka oli näyttävästi katettu heti sisäänkäynnille. Yksi hylly oli täynnä varmaan puolitoistametrisiä harmaita pukkeja, lumoava näky.

  Mutta se siitä, en ostanut muuta paitsi koeluontoisesti pinkillä maastokuosilla väritetyn varavirtalähteen puhelimeen. En tiedä toimiiko se käytännössä, mutta kokeilen.


Rautakaupassa hengailu on jo tietysti miehekästä itsessään, mutta tein kuulkaas kotiinpäästyäni sähkötöitä! Olen jo hetken miettinyt, että nykyiseen asuntooni voisi sopia kattokruunu. Kattokruunua on kuitenkin vähän vaikea lähteä hankkimaan sillee nymmää mee ja ostan, joten ajatus oli jäänyt. Mainitsin ajatuksen kattokruunusta ihan ohimennen siskolleni. Sitten äitini soittaa, kirpputorilta, Forssasta. Tääl ois ny tämmösii kattokruunuja. Koska koko sukuni on käytännössä somevelhoina syntyneitä diginatiiveja, sain kuin sainkin kattokruunusta kuvan oikein kuvaviestinä. Näytin vihreää peukaloa ja lamppu lähti mukaan. Ja tosiaan, Forssasta. Ensin hauska ilta Raisiossa ja sitten lamppu Forssasta. Seuraavaksi haluan varmaan yhden Rieseneistäsi.

Se, mitä en kuitenkaan tiennyt, oli se, että joudun asentamaan lampun kattoon itse! Asuntoni huonekorkeus on melko messevä, joten jo se aiheuttaa pientä jännitettä. Mitkään ihan pikkuruiset keittiötikkaat eivät riitä nostamaan riittävän korkealle. Vapisten kiipesin tutiseville tikkaille. Ylimmällä tasolla seistessä olin jo käytännössä varma kuolemastani. Sillee tää on vähän turhaa ku ei tällä lampulla katossa tee mitään jos kuolen sitä asentaessa, mietin. Alailmoista, siis jostain ehkä kahdeksantoista metriä alempaa, kuului asiantuntevia neuvoja. Pidä katosta kiinni toisella kädellä niin on helpompi pysyä tasapainossa. Nyt ruuvaa siitä sokeripalasta niitä vastapäisiä ruuveja. Tuleeks siihen nyt musta vai harmaa johto. Mistä mä tiedän onks tää musta vai harmaa vai helvetin pölynen.

Mutta jotain hyötyäkin alailmojen neuvoista oli, sillä minä onnistuin! Elämäni ensimmäiset sähkötyöt, enkä kuollut! Ei edes pienen pientä sähköiskua! Vain valoa, upea kruunu katolla ja asunnolla ja minulla.

Kyllä nyt kelpaa! Ainaki sata miespistettä! Joita upea kattokruununi ei tietenkään hiukkaakaan vähennä.

Tähän loppuun vielä komea kuva minusta ja meisselistäni:

 

You Might Also Like

0 kommenttia