Tietoa mainostajalle ›

Kuka vihaisi Jani Leinosta?

Jani Leinosen taide saa minut polvilleni kuin Elovena-tytön Ronald McDonaldin edessä. Piiitkän odotuksen jälkeen pääsin viimeinkin katsom...

Jani Leinosen taide saa minut polvilleni kuin Elovena-tytön Ronald McDonaldin edessä.

Piiitkän odotuksen jälkeen pääsin viimeinkin katsomaan Kiasmaan Jani Leinosen Tottelemattomuuskoulu-näyttelyn. Lienee tietysti vähän kliseistä sanoa, mutta olen ollut Leinosesta todella innoissani ja fiiliksissä oikeastaan aina. Kukapa ei olisi? On jotenkin vaikea nähdä, että kukaan voisi vihata Leinosta. Paitsi tietysti brändit, jotka teosten aiheiksi ovat päätyneet. Itse olen Leinosen taiteen parissa polvillani kuin Elovena-tyttö Ronald McDonaldin edessä.

Leinosessa kiehtoo töiden näennäinen helppous. Teosten hahmot ja logot ovat tuttuja jokapäiväisestä elämästä, joten niitä on helppo lähestyä. Ei tarvitse sinänsä keskittyä tunnistamaan ja tulkitsemaan symboleita ja salaviestejä. Teokset ovat kuin teoksissa käytetyt muropaketit: päältä on kuorittu taiteelle yleinen vaikeasti tulkittava suojapakkaus, jäljellä on vain se olennaisin, pussiin pakatut murot. Heti näkee, millainen tuote on ja pääsee paljon helpommin käsiksi todelliseen sisältöön.



Ja se todellinen sisältö on vaan yksinkertaisesti nerokasta. Koko näyttelyn vain mietin, miksei tavallaan niiiin itsestäänselviä ja koko ajan läsnäolevia ideoita ole keksinyt hyödyntää kukaan muu. Mutta siinähän se nerokkuuden idea tietysti vähän piileekin. Kotimaisen kirjallisuuden opiskelijana lämpenin erityisen paljon Hellaakosken runon pohjalta tehdylle "Tietä käyden tien on vanki"-teoksesta. Teoksen riimi on tietysti nerokas ja upea, mutta pidin myös suomen kielen käytöstä ja siitä, että teoksen pohjana käytetyt logot olivat suomalaisten yritysten ilmeistä tuttuja. Vähemmänkin pohdiskeleva tajuaa, että Leinosen käsittelemät ilmiöt ja ongelmat ovat totta ja olemassa myös täällä kotona. Eivät vain sairaalloisen ylipainoisten amerikkalaisten kaukaisessa elämässä, joka ei välttämättä ole edes totta.



Vaikeaksi näyttelyssä olemisen teki vain vimmattu halu koskea kaikkeen. Tämä oli luultavasti tiedostettu, sillä useamman teoksen kohdalla oli erilliset muistutukset, että teoksiin ei saa koskea. Koita siinä nyt sitten etäältä katsella Coco Pops-apinapukua tai Hunger Kingin tiskiä. Piti kulkea kädet taskussa, ettei vahingossa vähän käpälöi. Kiltisti tottelin tottelemattomuuskoulussa. Olen lammas.

Näyttelystä lähtiessäni itse taiteilija käveli vastaan. Katseemme kohtasivat ja jälkeenpäin vain mietin, että pitikö hän minua ja Disney-collegepaitaani tiedostavuutena vai tietämättömyytenä.



Jani Leinosen Tottelemattomuuskoulu Kiasmassa tammikuun 2016 loppuun asti.

You Might Also Like

0 kommenttia