Tietoa mainostajalle ›

Karun ra(i)kas ruoka – Food and Fun 2015

Joskus ruoka on niin ihanaa, että tekee mieli nousta tuolille laulamaan ylistyslaulua. Ruuat syöty ilmaiseksi. Ihanat ravintolakäynn...

Joskus ruoka on niin ihanaa, että tekee mieli nousta tuolille laulamaan ylistyslaulua.
Ruuat syöty ilmaiseksi.


Ihanat ravintolakäynnit ja festivaalit ovat aina jännittäviä ja odotettuja tapauksia. Varsinkin, kun ruoka ja festivaalit yhdistetään ruokafestivaaliksi, kuten Food & Fun. Food & Funin järjestelyt tuntuivat kiireisiltä aivan viime metreille asti. Oman jännityksensä toi ravintolakäyntimme kohteeksi valikoitunut Karu Izakaya, joka oli remontissa viimeiseen asti. Remonttia ei kuitenkaan ravintolaan tullessa huomannut, vaikka jälkikäteen kuulimme, että remontinjälkiä oli siivottu vielä tuntia ennen ensimmäisten asiakkaiden tuloa.

Alkupaloina eteemme tuotiin possusipsejä. Eivät ihan suunnattomasti vakuuttaneet, mutta kokemus sekin. Sen sijaan toisena eteemme kiikutetut kampasimpukkachevichet hurmasivat. Ihania, kuten kampasimpukat usein ovat! Simpukankuorella tarjoillun herkun nauttiminen vain tuotti päänvaivaa: pitäisikö herkku siemaista kuin osteri vai tökkiä puikoilla? Pohdimme aikamme ja päädyimme puikkoihin. Viereisen pöydän iloinen, vanhempi seurue sen sijaan iloisesti kyseli neuvoja henkilökunnalta ja päätyivät silkasta kokeilunhalusta kokeilemaan jokainen erilaisia tekniikoita. Hymyilytti. Ollapa itsekin vanhoilla päivillä yhtä innostunut.


Muistelimme lukeneemme menuun kuuluvasta burgerista. Erikoinen ajatus, mietin. Keskustelu burgereista johdatti muistelemaan seuralaiseni lyhyeksi jäänyttä työkokemusta torihesen öissä:

"–Oli kuvottavia ne aamuyöllä humalassa mukaansa kyselevät tai ostotarjouksia tekevät sedät."
"–No ihan varmasti. Mä muuten ottaisin kyl sittenki mieluummin ton tarjoilijan."

Keskustelumme lomassa burgerit todella ilmestyivät pöytään. Ja voi huh, ihanaa! Some kohisi taannoin mustista hampurilaissämpylöistä ja törmäsin ohjeeseen myös burgerikirjassa, joka oli pakko ostaa mutta ei kuitenkaan pakko esim. koskaan kotona avata. Nyt pääsin viimein kokemaan tämän mustekalan musteella värjätyn ihmeen. Ja se oli ihana ihme se! Harvoin burgeria voi luonnehtia raikkaaksi, mutta kuten Karun koko menu, myös tämä musta burgeri oli ihanan raikas. Ei haittaisi, vaikka saman burgerin saisi joskus esimerkiksi kuusi kertaa suurempana megaburgerina.

Burgerin jälkeen eteemme kannettiin sushia. Sushi on käytännössä aina hyvää, paitsi ettei ole. Mutta perusväittämänä sushi on ihanaa. Karun sushit ovat kuitenkin ihan omaa luokkaansa, niin olivat nytkin. Jo ensimmäisten suupalojen jälkeen olin sanaton. Saanko laulaa ylistyslaulun, kysyin ja vastausta odottamatta nousin seisomaan tuolille ja lauloin enkelten kielillä mutta kuitenkin niin, että kaikki ymmärsivät kyseessä olevan ylistyslaulun sushille eivätkä täten pitäneet minua mielenvikaisena. Lauluni kuitenkin keskeytyi, kun huomioni lipsahti laulusta takaisin lautaselle ja huomasin, että paloja on vielä jäljellä. Ylistyslaulut ovat toki henkilökohtaisesti tärkeitä, mutta vielä tärkeämpää on raikkaana nautittu sushi.

Sushin jälkeen olikin aika jälkiruuan. Suklaakakku ei välttämättä ole ajatuksena ihan kauhean yllättävä. Mutta tämä yllätti! Ihana! Raikas, kuten burgerikin, joskin ehkä vielä yllättävämpi! Vain NamiNami-vanukkaan makuinen kastike kakun kyljessä ihmetytti.

Ruuan päätteeksi kulautimme kuohuviinin loput laseistamme alas. Pullo puoliksi oli erinomainen mitoitus.
"Oivoi. Tänäänku vielä sais seksiäki"
,huokaisi ihanan ruuan huumaama seuralaiseni ääneen juuri silloin, kun kaikki muut illastajat sattuivat samanaikaisesti vaikenemaan. Onnistunut ilta tiivistyi siihen varsin hyvin.
Food & Fun Turussa 30.9.-4.10.2015 eli nyt.

You Might Also Like

0 kommenttia