Tietoa mainostajalle ›

Ihanat naiset rannalla

Lokakuu toi Linnateatteriin parhaat rantakelit. Pitkän odotuksen jälkeen koitti lokakuu ja parhaat rantakelit, kun Linnateatterin Rantar...

Lokakuu toi Linnateatteriin parhaat rantakelit.

Pitkän odotuksen jälkeen koitti lokakuu ja parhaat rantakelit, kun Linnateatterin Rantarouvat sai ensi-iltansa. Olin Rantarouvista liekeissä heti, kun näytelmästä tiedotettiin: rooleissa Jaana Saarinen ja Sinikka Sokka. Käsikirjoittajana Anna-Leena Härkönen. Ohjaajana Lauri Nurkse. Ei voi mitenkään olla huono, kun kaikki tekijät ovat vaan yksinkertaisesti hyviä.

Rantarouvat kertoo kahden naisen kohtaamisesta rannalla. Näytelmä alkaa konfliktista, joka hiljalleen purkautuu lämminhenkiseksi elämänkelailuksi. Ja Linnateatterissa kun ollaan, niin ranta on tietysti Turun Ruissalossa.



Rantarouvat on komedia, mutta hirveän kivasti tekijöidensä näköinen: kun ollaan ikääntyviä naisia, niin komediankaan ei tarvitse olla kauheaa kohellusta ja edestakas sinkoilua. Kaikki tapahtuu lähinnä rantatuoleissa istuen, dialogi edellä kulkemisen kautta. Hauska voi olla ilman hokemia ja juunääs-murretta. Hauskuutta ja naurunpaikkoja ei ole erikseen alleviivattu, eikä siihen ole tarvettakaan. Katsoja löytää hauskuudet itsekin, oman elämänsä kautta ja jokainen vähän eri kohdista. Ja toisaalta toisen hauska voi olla toiselle hyvinkin surullista. Ero on välillä hyvinkin hienovarainen.

Anna-Leena Härkösen tunnistettava ääni kuului selvästi koko näytelmän. Aivan kuin lavalla olisi kaiken aikaa ollut mukana näkymätön kolmas henkilö.

Vaikka komedia käykin läpi lähinnä ikääntyvien naisten ongelmia ja elämänvaiheita, löytyi näytelmästä vähän skitsolla tavalla yhtymäkohtia omaan elämääni. Ehkä se on elämäntilanne, tai ehkä se, että olen jo pidempään tiedostanut sisälläni asuvan vanhan rouvan: voisipa vain kellahtaa loppuiäkseen skumppapullon, viinipänikän ja voipaperiin pakattujen eväsleipien kanssa rantatuoliin ja puhua miehistä, itsestään ja elämänsä huippukohdista.

You Might Also Like

0 kommenttia