Tietoa mainostajalle ›

Elämä yhtä romanttista komediaa: kihlajaiset eksän kanssa Kaskiksessa

Pääsin todenteolla testaamaan Turun ravintolaylpeyden Kaskiksen vähän erikoisissa merkeissä: juhlimme eksän kanssa kihlajaisiamme. Erik...



Pääsin todenteolla testaamaan Turun ravintolaylpeyden Kaskiksen vähän erikoisissa merkeissä: juhlimme eksän kanssa kihlajaisiamme.

Erikoiselle juhlalle oli toki syynsä: saimme viime syksynä kihlajaislahjaksi lahjakortin Kaskikseen. Aika nopeasti jouduinkin kevääksi vuoteenomaksi, jolloin ei tullut ensimmäisenä mieleen miettiä ravintolaillallisia. Kesällä erosimme, eikä kihlajaisten juhlinta ero- ja muuttoprosessin keskellä ollut ehkä ihan se, mitä eniten mietti. Syksyn tullen kuitenkin lahjakortin käyttö tuli ajankohtaiseksi. Koska fiilis oli ja on ollut hyvä, eikä mitään ongelmaa Killen kanssa ole, päätimme mennä syömään. Kerranhan sitä vaan kihlajaisia juhlitaan.

Tietysti näin ravintolaillassa romanttisen komedian potentiaalin: erikoisjärjestelynä pöytämme ylle olisi järjestetty ruusun terälehtisade, romanttista viuluorkesteria unohtamatta. Juhli siinä nyt sitten purettua kihlausta. Romanttisesta komediasta tuli tietysti mieleen Bridget Jones: Kille on toki blondi, mutta minä olen pyylevä kirjoittaja. Että kumpi tässä nyt sitten on Bridget? Toisaalta muistutan ulkoisesti eniten Mr Darcya, vaikka luonteeltani olen enemmän Hugh Grant. Ja ulkoisestikin haluaisin olla enemmän Grantin näköinen. Mietin etukäteen myös mahdollista katastrofia: mitä jos alamme riidellä? Kaskiksen hintaisessa paikassa kun pitää hillitä hermonsa, ja heittää viinit toisen naamalle vasta kun lasin pohjalla on enää pieni tilkka, täyttä lasia ei raaski tuhlata.

Mutta turhiksi osoittautuivat pelot! Ilta sujui ihanasti ja leppoisasti. Ihana oli myös Kaskis, kuten osasin odottaakin. Nautimme kuusiosaisen Kaskis menun ja voi että miten se olikin ihana. Suosikikseni nousi ehkä kalaympyrä, jota fiilistelin jo keväällä eräässä pressitapahtumassa. Nerokas keksintö, joka myös maistuu taivaalliselta. Rakastuin myös pientä kulttimainetta nauttivaan Kaskis kebabiin: ihan itse tehtyä kebabia, itsetehdyssä pitaleivässä. Helsingissähän on pilvinpimein kaikenmaailman itsetehtyjä hodareita, hummereita, kebabeja ja fafaseja, mutta Turussa tällainen raikas ja aidosti miellyttävä, oikealta ruualta tuntuva pikaruoka on vielä uutta ja yllätyksellistä. Haluan tätä lisää! Kuten haluan kaikkea muutakin. Vaikka tässä nyt hihkunkin kebabin perään, on Kaskiksen ruoka pääasiallisesti läheltä, suomalaista, metsästä, itse kerättyä ja luonnon sesonkien mukaista. Siis yksinkertaisesti ihanaa.



Ihan omaa luokkaansa oli myös Kaskiksen tunnelma: vaikka ravintola onkin kiistatta hyvä, arvostettu ja sitä kautta tietysti hiukan fiini, oli tunnelma todella rento ja helposti lähestyttävä. Että ei tarvinnut yhtään jäykistellä tai kauhistella. Henkilökunta toimi sulavasti sekä keskenään että asiakkaiden kanssa ja kaikki toimi hienosti.

Pääsispä pian uudestaan.

You Might Also Like

0 kommenttia