Tietoa mainostajalle ›

Yli-ihminenkin haluaa ilmaista kaljaa ja Paperi T:tä

Imagen oivallisten synttäreiden jälkeen en enää pidä muita yli-ihmisinä tai itseäni surkeana räpeltäjänä. Samalla tavalla kaikki kiskovat ki...

Imagen oivallisten synttäreiden jälkeen en enää pidä muita yli-ihmisinä tai itseäni surkeana räpeltäjänä. Samalla tavalla kaikki kiskovat kilpaa ilmaista kaljaa ennen kuin se ehkä loppuu ja haaveilevat Paperi T:stä.

Image juhli eilen 30-vuotista taivaltaan ja olipa hyvät kekkerit!

Itse juhlat tuntuivat pääsevän kunnolla vauhtiin vasta kun itse jouduin rientämään kotia kohti: tässä kun on kaikenlaista puuhaa ja muuta juhlaa pitkin loppuviikkoa, joten ruokoton rymyäminen ei oikein tullut kyseeseen. Toisaalta Tuhkimokin lähti bileistä ajoissa ja kuinkas sitten kävikään. Joskus on hyvä lähteä ajoissa.


Synttäri-hotdog, Minä, Vesa ja Melissa. Sanoisinko, että ihania kaikki.

Juhlapuheissa puhuttiin 25 vuoden kvartaaleista ja siitä, miten Image on vasta vähän yhtä kvartaalia vanhempi. Tajusin, että itsehän olen tasan yhden kvartaalin ikäinen ja voin tehdä elämässä vielä mitä hyvänsä, kaikki tiet ovat avoinna eikä näennäisesti oikeastaan mikään estä mitään. Paitsi minä itse. Pitää vain tarttua toimeen ja alkaa konkreettisesti tehdä asioita, ei vain miettiä, että oispa kiva tehä tai sit joskus. Itsestäänselvää, mutta silti kauhean vaikea ja raskas ajatus. Ja se, että pitää muita ihmisiä jotenkin ylivertaisena ja itseään räpeltäjänä. Mutta loppujen lopuksi kaikki, jopa Imagen synttäreillä, kuitenkin kiskovat ilmaista kaljaa kilpaa ennen kuin se ehkä loppuu, yrittävät epätoivoisesti selvittää onko Paperi T sinkku ja miettivät, että kuka Harry Potter-hahmo olisikaan.

Yllätysesiintyjä Paperi T ja päätoimittaja-Heikki, sanoisinko, että ihania miehiä molemmat.

Joka tapauksessa, Imagen synttärit antoi saman fiiliksen kuin mitä Imagen lukeminen joskus 15-vuotiaana. Sellaisia maailmaa avaavia, ettei vaan tyystin käperry itseensä. Ja loppujen lopuksi paikalla oli hirveästi tuttuja, vaikka kuvittelin, että yksin saan lymyillä nurkassa koko kekkerit. Aluksi näyttikin vähän jäiseltä, mutta kuten juhlissa aina, niin lopulta tunnelma lämpeni. Alkuillan olin nolo ja jäinen, loppuillan nolo ja humalainen. Mutta niin olivat kaikki muutkin!




Minä ja Pertti Jarlan piirtämä juhla-Imagen kansi. Sanoisinko, että ihania molemmat.

You Might Also Like

0 kommenttia