Tietoa mainostajalle ›

”Se, joka söi ja joi kaiken” – minä viininmaistajaisissa

En ehkä käyttänyt viininmaistajaisissa sylkykuppia, mutta en toisaalta lähtiessäni juonut sylkykuppia tyhjäksikään. VIININMAISTAJAISET l...

En ehkä käyttänyt viininmaistajaisissa sylkykuppia, mutta en toisaalta lähtiessäni juonut sylkykuppia tyhjäksikään.

VIININMAISTAJAISET luki kalenterissani suurin punaisin kirjaimin keskiviikon kohdalla, ja silti onnistuin muistamaan maistajaiset vasta kun niihin olisi jo pitänyt lähteä. Äkkiä hälytin luottoseuralaiseni Roosan Creatista mukaani ja lähdimme maistelemaan.

En ollut perehtynyt yhtään siihen, millaiset maistajaiset Norex Spiritsin maistajaiset olisivat. Jotenkin naiivisti kuvittelin, että keskiviikko-iltapäivänä olevissa maistajaisissa maisteltaisiin "meillä on puna- ja valkoviini, kumpaa haluat maistaa?"-hengessä, mutta vähän ehkä erehdyin. Meillä on yli sata eri viiniä täällä, kertoi useampikin Norexin edustaja iloisesti. Aloitatteko vaikka tällä kuohuviinillä, sen jälkeen kannattaa jatkaa valkoviineihin ja sitten lopuksi punaviinejä, meitä opastettiin.

Ja mehän aloitimme. Proseccoa siemaillessamme jutustelimme siitä, miten prosecco on omissa juhlapöydissämmekin syrjäyttämässä cavan. Siirryimme Nicholas Feuillaten shampanjaan. Ihanaa, shampanjaa. Rahvaanomaisesti vähän sivusilmällä ihmettelin sylkykuppeja. Millainen ihminen sylkee shampanjaa pois? Ei sillä, itse varmaan kyllä ahnaasti kumoaisin kurkkuuni kuuden euron spumantetkin, shampanjasta puhumattakaan. Ihan koko lasia en kuitenkaan kaikkia viinejä siemaissut, vaan yritin pitää aistit kirkkaina läpi maistelun. Enkä lähtiessäni juonut sylkykuppia tyhjäksi, kuten urbaanilegendan mukaan aina tapahtuu jollekin viinimessuilla.

"Tää on vähän niinku äidin tekemää mehua lapsuudesta."
"Sulla on ollu ilmeisesti aika erilainen lapsuus ku mulla."

Välillä kävimme maistelemassa tarjolla olevia cocktail-paloja. Cocktail-palat ovat maailman suurin vitsaus: ne antavat vaikutelman, että niitä on sopivaa syödä vain yksittäisiä ja harvoja paloja, mutta usein niin hyviä, että tekee mieli napostella järjetön määrä. Ratkaisimme asian niin, että kävimme useita kertoja notkumassa pöydän äärellä, tietenkin testailemassa, miten viini sopii tiettyjen palojen kanssa. Ja lopulta maistelun rohkaisemana päätimme kierroksen ihan rehellisesti syömällä useita paloja. Meistä varmaan puhutaan täällä "niinä, jotka söivät koko ajan", pohdimme, mutta päätimme olla välittämättä.

En sinänsä väitä olevani erityisen lahjakas keskustelemaan viineistä, mutta tiedän kyllä hyvinkin tarkasti millaisista viineistä pidän. Viinipuheen konventiot ovat kuitenkin itselleni aika vieraita ja vaikeita, mutta kiinnostavia. Samaan aikaan pitäisi kuitenkin syventyä myös tieteellisen kirjoittamisen konventioihin, mikä taas ei ihan niin paljoa kiinnosta. Ehkä uppoudun täysipäiväisesti viinipuheisiin.

Uusi-Seelanti on selvästi minulle rakkain viinimaa sauvignon blanceineen. Olikin ihanaa, että juuri Uusi-Seelantilaista Little Beauty-viiniä esittelevä nainen oli minusta ja blogistani hyvin innoissaan. Ja minä, joka tunnetusti en puhu varsinkaan vierailla kielillä kenellekään, kerroin hyväntuulisesti kaiken. Se oli varmaan se uusi-seelantilaisuuden huumaava ihanuus. Ei suinkaan se viini.

Valkkareiden lomassa meille tarjottiin myös mahdollisuutta maistella jälkiruokaviiniä. Jätetään se väliin. On kuitenkin todella sokerista, enkä halua tulla sokerihumalaan, totesimme Roosan kanssa yhdestä suusta. Palasimme tasoittelemaan tiloja cocktail-palojen ääreen. Söin yhdeksän tuulihattua, älkää kertoko kenellekään.


Syödessämme huomasimme, että pienistä siemaisuista huolimatta valkoviinit olivat ehkä hieman liikaa turruttaneet makuaistejamme. Kaikkia punaviinejä ei ehkä kannata lähteä maistelemaan. Valitsimme täsmäiskuna kierroksella bongaamani, yhden suosikkiviinini Matsun iäkkäämmät versiot. Alkon valikoimista löytyvään nuorta Matsua olen alunperin hankkinut ihan vain esteettisistä syistä. Etiketti nimittäin on houkutteleva, vai voitteko väittää muuta? Viiniä kuulemma etukäteen parjattiin siitä, että taas myydään pahaa viiniä hyvällä etiketillä. Suunsoitto kuulemma kyllä laantui, kun ihmiset pääsivät maistamaan viiniä. On meinaan hyvää. Taannoin Alkon myyjä valitteli huonoa etikettiä, kun lukija ei lukenut Matsun etiketin viivakoodia. En voinut kuin todeta, että minusta etiketti on kyllä todella hyvä. Iloinen naismyyjä naurahti, että olet kyllä aivan oikeassa.



You Might Also Like

0 kommenttia