Tietoa mainostajalle ›

Itkupäänsärky Inside Outista

On vaikea kuvitella, miten kukaan voisi olla pitämättä Disney-Pixarin Inside Out-elokuvaan. Paitsi jos ei halua itkeä vuolaasti elokuvateatt...

On vaikea kuvitella, miten kukaan voisi olla pitämättä Disney-Pixarin Inside Out-elokuvaan. Paitsi jos ei halua itkeä vuolaasti elokuvateatteriss

a.

Piiiitkä odotus päättyi eilen, kun viimeinkin pääsin katsomaan Disney-Pixarin uutuuden, Inside Outin. Lienee tarpeetonta sanoa, että odotukset Inside Outille olivat kohdallani kovat. Uutiset ennakkonäytöksissä vuolaasti vollottavista elokuvan ammattilaisista eivät ainakaan vähentäneet odotuksiani.

Elokuvassa seurataan 11-vuotiaan Rileyn tunteita. Aluksi pääasiallinen tunne on Ilo ja asiat ovat hyvin. Rileyn perheen muuttaessa Minnesotasta San Franciscoon katoavat Ilo ja Suru mielen syövereihin ja muut tunteet, Pelko, Inho ja Kiukku pääsevät valtaan ja homma lähtee luonnollisesti menemään päin brinkkalaa.

Elokuva saattaa näyttää mainosjulisteiden perusteella hölmöltä: värikkäitä ja lapsia houkuttelevia maskotteja, joista ei voi olla miettimättä, että nyt on menty oheistuotemyynti edellä ja keksitty tällaisia söpöjä pikkuotuksia. Vaan elokuva on onneksi kaikkea muuta ja harhaanjohtaminen tuntuu hassulta. Inside Out on yllättävän surullinen, itkin noin sataan kertaan ja elokuvan jälkeen sain nauttia ensimmäisestä elokuvan aiheuttamasta itkupäänsärystä. Onkohan maailmassa edes mitään surullisempaa kuin masentunut lapsi?


Loputtoman surullinen elokuva ei kuitenkaan ole, vaan mukaan mahtuu iloisiakin hetkiä. Ja huumori on uskomattoman oivaltavaa, en olisi uskonut, että jostain niinkin tieteellisestä kuin neurologiasta voisi saada irti jotain hauskaa. Lukion psykologian kursseista on sen verran aikaa, etten täysin muista kaikkea, mutta äkkiseltään voi sanoa, että elokuva toimisi hyvin myös opetusmateriaalina ihmisen mieleen. Sen verran tieteellisesti tarkkoja elokuvassa ollaan. Mikä tietysti onkin tärkeää, sillä elokuva sijoittuu käytännössä kokonaan ihmisen pään sisälle. Vähän kuin Olipa kerran elämä, mutta noin sata kertaa toimivammin ja hienommin toteutettuna. Ja se on jo aika paljon se. Jos nyt jotain negatiivista haluaa kaivaa, niin muisti ja muistojen säilyminen ja toisaalta tuhoutuminen muistuttivat toteutukseltaan häiritsevän paljon Harry Potter-elokuvien ennustuspalloja Taikaministeriössä.

Opetusmateriaali-sisällön lisäksi elokuvassa oli muutenkin tärkeitä oivalluksia ja muistutuksia elämästä. Kuten sen, että kaikkea ei voi hoitaa ilolla, vaan joskus on oltava myös surullinen. Eikä siinä ole mitään pahaa.

En halua spoilata elokuvan huippuhetkiä tai muutenkaan selittää liikaa, joten elokuvasta kirjoittaminen on hiukan vaikeaa. Suosittelenkin, että menette vain katsomaan. Vaikea kuvitella, että kukaan voisi pettyä.

You Might Also Like

0 kommenttia