Tietoa mainostajalle ›

Tapahtuu juuri nyt: täysin ulkomusiikillinen rakastuminen Paperi T:hen

Jokainen, joka on nähnyt ne viuhuvat hiukset ja säihkyvät silmät, tietää, ettei niihin oikein voi olla rakastumatta. Sytyin Paperi T:ll...



Jokainen, joka on nähnyt ne viuhuvat hiukset ja säihkyvät silmät, tietää, ettei niihin oikein voi olla rakastumatta.

Sytyin Paperi T:lle vahingossa, ja täytyy myöntää, tyystin ulkomusiikillisista syistä. Koko Suomi liekehti Paperi T:stä jo keväällä ja minä yritin muiden mukana. En vain hyvissä fiiliksissäni pystynyt yhtään kuuntelemaan ahdistusäänimattoa, miltä Paperi T kuulosti, vaikka tiedostinkin, että esimerkiksi lyriikoita voisin hyvinkin mielelläni lukea paperilta. Tosi hyvä levy, mutta ei minulle. Täst levyst ei ehkä tullu sellast ku halusit, sä voit syyttää siit mua tai omaa huonoo makuusi, kuten Paperi laulaa.

Jos keväällä olikin hyvä fiilis, niin enää ei niinkään ole. Mieli oli Paperi T:lle huomattavasti enemmän avoinna. Sitten koin Paperi T:n Ruger Hauerin keikalla H2Ö-festivaaleilla. En tuntenut biisejä enkä saanut niistä kiinni (syytän kuluttajaystävällisesti hinnoiteltua olutta ja vyön alla kulkenutta viinapulloa), mutta tunsin yleisön fiiliksen: kun Paperi T tuli lavalle, koko yleisö oli hurmiossa. Muistan hurmoksen ja Paperi T:n heiluvat hiukset. Ei yhtään minun tyyppiäni, mutta kaukaakin pitkine hiuksineen ja säihkyvine silmineen niin kaunis.



Niinpä lähdin tänään Kupittaalle, koko perheen musapiknikille. On jo toki itsessään hauskaa, että Paperi T oli valittu esiintymään koko perheen päihteettömään piknik-tapahtumaan. Mutta kuten totesin sataan kertaan, myös nuoret ja nuoret aikuiset kuuluvat koko perheeseen ja on vain ja ainoastaan hienoa, että heitäkin näin hellittiin illan päätteeksi.

Olin aika innoissani jo ennen keikkaa. Se tosin saattoi johtua siitä, että leikin mielikuvitusleikkiä, jossa kaikki lukuisat, kavereitaan moikkailevat kuumat hipsteripojat vilkuttelivat minulle. Se oli kiva leikki se, ja sopi hyvin keikan odotteluun. Lopulta keikka alkoi, kiusallisen alkujuonnon jälkeen. Nyt tunsin jo biisejäkin vähän. Silti fiilistelin itse keikkatilannetta ja esiintymistä kaikkein eniten: vaikkei biiseissä ole mitään hauskaa tai hyväntuulista, oli Paperi T kuitenkin hyvin symppis ja hyväntuulinen. Tunnelma oli kevyt, vaikkei biisit olekaan. Ei ollut hölmöä ylimielistä ja coolia performanssiverhoa, että mikään ei enää koskaan ole hauskaa kun laulan tässä nyt näitä synkkiä erodokaus-biisejä. Lava täyttyi H2Ö:stä tutuista pitkistä heiluvista hiuksista, joiden seasta välkähtelivät edelleen hämmentävän kirkkaat ja kauniit silmät ja hymy. Ja biisien välissä sopivasti kiusaantunutta läppää kädet ujosti selän takana vaappuen.

Ihana mies, pakko sanoa, vaikkei yhtään minun tyyppiäni noin yleisesti ottaen olekaan. Yleensähän en jaksa katsoa keikoilla mitään artisteja, joiden tuotantoa en tunne etukäteen. Ja todella vähän kuuntelen räppihommia muutenkaan. Kaikin puolin poikkeuksellinen siis minun ja Paperi T:n suhde. Johtuu ehkä elämäntilanteesta tai siitä, että koko elämä räjähtää ja muuttuu.

Saa nähdä, mutta onneksi Paperi T on nyt osa elämääni. Katsokaa nyt sitä, tuituitui.



You Might Also Like

0 kommenttia