Tietoa mainostajalle ›

Hugo-peikko on rietas bottom ja muita mietteitä elämästä

Ykskaks yllättäen elokuun loppu saapui luokseni ja päästi minut muuttamaan uuteen kämppääni. Majailin elokuun ystäväni olohuoneessa kaiken m...

Ykskaks yllättäen elokuun loppu saapui luokseni ja päästi minut muuttamaan uuteen kämppääni. Majailin elokuun ystäväni olohuoneessa kaiken maallisen omaisuuteni kanssa. Se oli etukäteen hieman pelottava ajatus, mutta loppujen lopuksi kuukausi oli yksi elämäni parhaista. Muuttoviinin korkkaamisen myötä alkoi hulvaton hauskuus ja nauru, joka ei sitten oikeastaan enää loppunutkaan. Tyhjännaurajista ei vanhan sananlaskun mukaan tule miehiä, mutta en ole siitä järin kiinnostunut. Nauraminen rentouttaa ja terapoi erinomaisella tavalla.

Vaan nyt olen ja asun omassa rauhassani, joskin feng shuit ovat vielä hiukan hakusessa. Tuntematon henkilö on vallannut kellarivarastoni, mikä on ikävää, sillä suuri osa omaisuudestani olisi tarkoitus saada sopimaan tuohon varastotilaan. Mutta vielä teen vastahyökkäyksen ja heivaan valtaajan omaisuuden katuojaan, siinäpähän sitten miettii, että kannattiko!


Feng shuita korostaakseni olen kuitenkin tehnyt muuttokaaoksen keskelle pieniä kauniita asetelmia pitääkseni lifestyleäni yllä. Parfyymit, taulut ja peltipurkit on tottakai elegantisti aseteltuina ensimmäisenä, muovilaatikoiden ja jätesäkkien keskellä. Kun yleisilme on huoliteltu ja viimeistelty, saa helposti anteeksi pienet tyylivirheet.


Oman huoneen hämärässä olen ehtinyt toki myös vähän ihmetellä ja melankolioida tulevaa elämääni. En mitenkään surkeana märisten, mutta sellaisella mukavan surumielisellä otteella. Kuuntelin kaikkia klassisia synkistelybiisejä, löysin uusia synkistelybiisejä ja löysin melankolian eri sävyt ja huomasin tavallaan kaipaavani tiettyä surumielisyyttä. Vaikkei tunnetila olekaan kokonaisvaltaisen hyvä, on se kuitenkin varsin tervetullut ja avaava tunne aina välillä. Eilen ilmestynyt Iisan toinen soololevy Kukaan ei oo kenenkään on muuten mahtava levy, ehkä parasta mitä Iisa on korviini asti tehnyt. Rakastan, enkä luultavasti kuuntele mitään muuta koko syksynä. Sanoituksissa on viestejä juuri minulle, vaikken edes kuule niitä, sillä olen lumoutunut pelkästä maagisesta äänestä ja laulusaundista.



Päällimmäisenä on kuitenkin tunne siitä, että uudesta kämpästä tulee ihana ja viihtyisä ja elämä lähtee rullaamaan ihan nextil levelil. Maltan tuskin odottaa mihin tämä kaikki vielä vie. Yksi on kuitenkin varmaa: nuuskankäyttöön elämä ei vie. Istun juuri junassa, johon juoksi noin sekunti ennen lähtöä komea, nuori pukumies. Vähän silmäilin häntä, kunnes näin hänen tunkevan nuuskaa huuleen. Enpä silmäile enää, hyi vittu. Älkää käyttäkö nuuskaa, nuoret tai ketkään muutkaan. Mikään ei ole sen arvoista.

Nyt olen matkalla yhden kaveriporukkamme yhteiskokoontumiseen Toijalaan. Hugo-peikko aina sanoi, että meno Toijalaan, jos persaus kestää. En vieläkään ihan tajua tai ymmärrä lausahduksen merkitystä, mutta Hugo kuulostaa hieman riettaalta bottomilta.

Toivoa siis sopii, että kestää. Toijalassa ja muutenkin.


You Might Also Like

0 kommenttia