Tietoa mainostajalle ›

Herranjumala, miten valtava saksi!

Moni kesän haaveista täyttyi yhtäkkiä yhtenä iltana: sain helteistä Helsinkiä, veneretken, saaristoa, illan maalaismaisemassa ja ihanat rapu...

Moni kesän haaveista täyttyi yhtäkkiä yhtenä iltana: sain helteistä Helsinkiä, veneretken, saaristoa, illan maalaismaisemassa ja ihanat rapujuhlat.

Finlayson kutsui minut ja joukon muita bloggareita rapujuhliin Pieneen lehtisaareen Villa Zilliacukseen nauttimaan ruuasta, juomasta, toistemme seurasta ja ihanasta loppukesän illasta. Aina haaveissani maalailen kuvia elokuvamaisista kesäillan tunnelmista, joissa kynttilät ja lyhdyt valaisevat hämärtyvää iltaa, laskeva aurinko paistaa silmiin ja saa punaiset piharakennukset hehkumaan pihapuiden lomassa. Laiturissa aallot lyövät veneenkylkeä vasten ja toivoo illan kestävän ikuisesti, vaikka tietääkin, ettei maalaisidylli ehkä jaksaisi sittenkään viehättää kaltaistani henkisesti synnynnäistä urbaania ihmistä ihan kauhean pitkään.


Ilta oli kuitenkin ihana ja oli mitä hauskinta tavata muita bloggareita. Ihan hirveän montaa kollegaa en ole vuosien varrella vielä kohdannut, mutta eipä tässä maailmassa toisaalta kiire olekaan. Pitkän pöydän ääressä jutustellessa tuli mieleen, että tässä ollaan vähän kuin bloggareiden Vain elämäässä. Ihan niin pitkälle emme päässeet, että olisimme alkaneet kyynelsilmin muistella toistemme huippupostauksia, mutta kaukana ei oltu. Puitua tuli mobiililaitteiden ja kommentoinnin vähenemisen yhteydet ja se, pitäskö munki nyt hankkii se snäppi.

Illan aikana puhuimme myös Finlaysonin nykyisistä ja tulevista suunnitelmista ja toiminnan filosofiasta. Kuten Tom of Finland-malliston ja Finlayson-valikoiman vetäytymisestä Kärkkäisen tavarataloista näkyy, on yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuminen olennainen osa Finlaysonin nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Se on mielestäni erinomaisen hyvä, ja toivoisin, että muutkin suomalaisyritykset ottaisivat tässä suhteessa Finlaysonista mallia.


Tom of Finland pysyi koko illan puheissa pinnalla muutenkin: rapujuhlat kun olivat kyseessä, niin tottakai suurimmilla saksilla varustetut ravut saivat osakseen ansaitsemaansa ihailua, herranjumala miten valtava saksi. Vähän kuten Touko Laaksosellakin, suurin ihailu ja arvostus tuli vasta kuoleman jälkeen. Tomin ystäville tarjottiin jännittäviä hetkiä myös saarelle mennessämme, kun venepoliisi pysäytti meidät. Venepoliiseista tuli kyllä poliisien alalajeista suosikkini, heti ratsupoliisin jälkeen ainakin. Väittivät pysäytystä ihan vain tavalliseksi liikennevalvonnaksi, mutta minä en usko. Minä kuitenkin olin veneen kyydissä.


Mutta ei ilta pelkkää Tomppaa ollut. Pääosassa olivat kuitenkin ravut. Rapujen näpertelyn lomassa tietysti laulettiin asiaankuuluvia juomalauluja, jotka löytyivät näppärästi älypuhelimella Finlayson Plus-sovelluksella. Augmented reality-teknologiaa hyödyntävä sovellus tunnistaa puhelimen kameralla kuvatessa tekstiilin kuosin ja tarjoaa kuosiin sisältyvää lisäsisältöä: esimerkiksi juuri juomalauluja tai Marttaliiton vinkkejä parempaan uneen. Kiehtova keksintö, ja juuri sellainen, jota kukaan ei ole vielä keksinyt tarvita. Vaan kohta tarvitsee, veikkaamma.


Aika riensi aivan liian pontevilla siiveniskuilla ja pian kapusimmekin veneeseen, joka kuljetti meidät takaisin kaupunkiin. Aurinko laski, idässä oli jo tyystin pimeää, merimetsot olivat vallanneet luodon ja aivan sattumalta kuin iltamme kruunatakseen joku oli keksinyt järjestää ilotulituksen.






You Might Also Like

0 kommenttia